Nein, Mann!

Hiukan yli viikko on vierähtänyt uudessa kotimaassani, joten ehkä nyt on hyvä aika kirjoitella jotain yhteenvetoa viime päivien tapahtumista. Välillä tuntuu etten ole tehnyt juuri mitään erikoista viime päivien aikana, mutta siitä huolimattaa 24 tunnin vuorokausi tuntuu auttamatta liian lyhyeltä. 

Torstaina oli ensimmäiset viralliset ESN:n järjestämät bileet, ja väkeä oli todella paljon liikkeellä. Meillä tunnollisilla opiskelijoilla oikein mukava ilta päättyi kuitenkin jo suhteellisen aikaisin. Kotipaikkani Hacheneyn sijainti on vain sen verran syvältä, että kotimatka tarjosi hienon elämyksen. Jouduimme menemään ensiksi bussilla keskustaan ja ottamaan sieltä taksin. Mutta edes Wapun ruuhkabussit Hervannasta keskustaan tai takaisin eivät vedä vertoja saksalaiselle yöbussille kohti keskustaa. Seisoin bussin keskiovien kohdalla olevassa avoimessa tilassa, ja pelkästään siihen tilaan oli ahtutunut arviolta 30 ihmistä. Koko bussin väkilukumäärä huiteli jossain sadan paikkeilla. Joten tunnelma oli melko läheinen ja lämpöinen koko 40 minuutin matkan. En tosin välttämättä halua kokea tuota seinään liiskaantumisen tunnetta toista kertaa.

Perjantaina olo oli melkoisen väsynyt. Löysin kuitenkin pitkällisen etsinnän jälkeen pyykkituvan, ja yleisen varustehuollon lisäksi huolsin itseäni lenkkeilemällä lähipuistossani, Rombergparkissa. Todella upea paikka.

Ankkalampi Rombergparkissa

Lauantaina teimme tutoriumiin kuuluvan päiväretken Kölniin. Kaupunki oli itselleni tuttu jo viime vuoden mahtavan reissun jäljiltä, joten asemalle päästyämme tuntui kuin olisi kotiin palannut. Tuomiokirkko kohosi edessämme yhtä ylväänä kuin vuosi sitten. Kävimme ajelemassa jokilaivalla tunnin verran, auringon lämmittäessä niskaani turhankin tehokkaasti. Allekirjoittanut punaniska pääsi kuitenkin muun porukan ohella myöhemmin myös tutustumaan kirkkoon opastetun kierroksen avulla. Lisäksi ehdimme pyöriä kaupungilla paikkoja katsellen ja lasilliset Kölschiä nauttien. Kaikin puolin onnistunut reissu siis.

Kölnissä oli muitakin

Kaffel-Kölsch!

Esikuva haettu Kuopiosta asti?

Sunnuntai on lepopäivä, ainakin periaatteessa. Lähdimme kuitenkin oikein mukavan romanialaisen naapurini kanssa etsimään lähistöltämme jotain isompaa ruokakauppaa. 30 asteen lämmössä kelpasi kyllä vaeltaa pitkin katuja, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Lopulta päädyimme kuitenkin vaihtariporukkaan viettämään oikein leppoisaa iltapäivää Westparkiin. Kyseinen puisto oli aivan täynnä piknik-porukoita sekä grillaajia, ja olipa puiston keskellä jopa tanssilavakin. Kuuleman mukaan espanjalaiset olivat myös käyneet testaamassa sitä muutaman rohkaisevan ohrapirtelön jälkeen.

Maanantaina kielikurssi jatkui kielioppipäivän merkeissä. Onneksi lähestulkoon kaikki perusasiat ovat nyt hoidossa, joten ehdin keskittyä myös kielen oppimiseen. Olen kielikurssilla edistyneimmässä ryhmässä, mutta rehellisesti sanottuna tunnen itseni siellä erittäin tyhmäksi. Ymmärrän kyllä mistä on kyse, mutta suusta ei tule mitään ulos, ja kieliopin kanssa on vaikeuksia. Tänään kurssin aiheena oli onneksi myös jotain kevyempääkin, kun opettelimme puhekielen saloja parin saksalaisen biisin muodossa. Toisesta tarttui matkaani sen verran iloinen korvamato, että haluan tartuttaa sen myös sinulle, hyvä lukija.

Saksalaista ruokaa on tullut jo haukuttua aiemmin tarpeeksi, joten eipä siitä sen enempää. Kävimme kuitenkin eilen turkkilaisen kaverini kanssa ikeassa. Kielitieteitä opiskeleva ruotsi-fani oli melkoisen innoissaan, kun pääsi syömään ihka aitoja Köttbullareita. Nyt kuitenkin kokkausmahdollisuudet paranivat huomattavasti. Enää pitäisi vain löytää kunnollinen ruokakauppa jostain.

Tähänkin annokseen tarjottiin ensisijaisesti ranskalaisia pottuja...

Kiitämme:

- Hacheney-porukan yhteisöllisyyttä, joka epäilemättä paranee päivä päivältä.

- Auringonpaistetta

- Ikean halpoja hintoja

Moitimme:

- Jatkuvaa junassa istumista

- Saksan kielen taitoani

- Kärpäsiä hedelmieni kimpussa