Ein ruhiger Sonntag

Vihdoinkin. Päivä jolloin ei tarvitse tehdä mitään.

Aiemmin marisin jotain sunnuntain kauppojen kiinniolon ikävyydestä, mutta kyllä tätä osaa tavallaan arvostaakin. Kun koko viikon on jatkuvasti menossa ties missäkin, lepopäivää oppii arvostamaan aivan toisella tavalla. Voi vain laiskotella verkkareissa ja purkaa viikon ajatuksia tekstin muotoon.

Bergbaumuseum

Keskiviikkona 12.9 oli vuorossa päivävierailu Bochumiin. Kohteenamme oli Bergbaumuseum, joka esitteli saksalaisen kaivosteollisuuden historiaa. Mielenkiintoinen paikka etenkin näin koneinsinöörin näkökulmasta. Jälleen kuvat kertovat jotain, mutta harmikseni kostea ummehtunut ilma sekä tunneleissa kaikuneet äänet eivät tallentuneet pikseleille.

Hylätyt tunnelit

Torstaina tutoriumissa oli vuorossa kotikaupunkimme nähtävyys, vanha poliisivankila. Paikka oli tosin muutettu eräänlaiseksi natsimuseoksi. Itse pytinki eivätkä esillä olleet esineet olleet kovin erikoisia, mutta opaskierroksen tarjoama tietopaketti kansakunnan synkistä hetkistä oli mielenkiintoinen. Ihmismieli on kyllä manipuloitavissa melkoisiin juttuihin. Mutta onneksi noista päivistä on ehkäpä opittu jotain, eikä lähestyvissä kunnallisvaaleissa uudelle kansallissosialistiselle puolueelle ole luvassa äänivyöryä.

Perjantai tarjosi kielikurssin tähän mennessä maistuvimman osion. Päivä alkoi nimittäin kansainvälisellä aamupalalla. Kaikkien oli tuotava jotain aamupalaa kotimaastaan. Evästämisen jälkeen mahassa kiemurteli melkoisen lujaa, sillä korealaiset ei-sushi-kääryleet, brasilialainen juustoleipä, ranskalaiset krepit, turkkilainen halva, unkarilainen munakas sekä monet imelät herkut yhdessä olivat erikoinen makujen sekasotku. Oma panokseni jäi hyvin vajaaksi näkkileivän sekä kallen mätitahnan myötä, mutta onneksi kukaan ruotsalainen ei ollut tuomitsemassa valintaani. Riisipiirakoiden sekä ruisleivän saatavuus täällä on vain hyvin huono, eikä kylmä kaurapuuro olisi tuskin maistunut kenellekään.

Aamupalan jälkeen vuorossa oli esitelmät jokaisesta vaihtomaasta. Aikaa kului useampi tunti, mutta ei se menoa haitannut. Lavalla kuultiin espanjan kansallishymni "saksaksi" laulettuna, ranskalaisten näyttelytaitoa, japanilaisten kumarrusoppitunti sekä korealaistyttöjen gangam-style-tanssi. Ja totta kai hyvin paljon myös perinteisempiä, mutta paljon tietoa sisältäviä powerpoint-tuotoksia. Tärisevin käsin esitetty suomi-kliseiden kokoelma sai myös aplodit, ja jostain syystä rakas kotimaani kiinnostaa todella monia. Erityisesti yötön yö ja talven pimeys kiinnostavat monia.

Düsseldorfin porvarikatu

Kiireet eivät toki hellittäneet lauantainakaan, sillä Düsseldorf kutsui kovaäänistä erasmus-seuruetta. Upea kaupunki, jonne on kyllä pakko lähteä uudestaan lokakuussa Semesterticketin saamisen jälkeen. Kuvat kertonevat jälleen raapustuksiani enemmän.

Mihin mennään?

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa

Arkkitehti vauhdissa

Lauantai-illan kunniaksi päätimme myös juhlia hiukan pidemmän kaavan mukaan. Viini virtasi ja ihmiset iloitsivat. Lisäksi tuli huomattua että brasilialaisilla on rytmitaju jollain aivan eri tasolla kuin pohjoisen asukilla. Lisäksi ystäväni turkista sekä romaniasta halusivat lähettää terveisiä lukijoilleni!