Letzter Abend, toller Abend!

Huh, ensimmäinen kuukausi olisi sitten paketissa. Syyskuu, joka samaan aikaan meni erittäin nopeasti, mutta tuntui kestävän useamman kuukauden. Paljon on tapahtunut, isommilta ongelmilta on vältytty, ja uusia kavereitakin on ilmestynyt yli viisikymmentä, ainakin jos facebookin kaverilistaa tarkastelee. Aurinko paistaa, mutta syksy alkaa lähestymään täälläkin. Ensimmäiset lehdet puissakin ovat vaihtaneet jo väriään.

Näkymä parvekkeeltani

Tiistaina tutoriumin ohjelmassa oli vierailu kaupungin kuuluisimmassa rakennuksessa, Signal Iduna Parkilla. BVB:n kotipyhättö tekee varmasti vaikutuksen myös sellaisiin jotka eivät futiksesta muuten perusta, jopa tyhjillään paikka oli erittäin vaikuttava. Eilen kävelin puolen kilometrin päässä stadionista liikenteen melussa, ja siitä huolimatta kuulin yleisön pauhun selvästi. Onhan tuonne yleisöön vaan päästävä, varsinkin kun nyt ensimmäisen kuukauden jälkeen aikaakin pitäisi löytyä helpommin. Kierrokseemme kuului pukuhuoneet, vaihtopenkki, eri katsomon osat sekä Borussia-museo. 

Seuraavaksi kuva täydestä stadionista

Valmentaja jakaa tiimille ohjeita

Keskiviikkona oli vuorossa kielikurssimme päättökokeen vuoro. Koe käsitti lähinnä kielioppia ja tekstinymmärrystä. Omalta osaltani koe meni mielestäni kelvollisesti, vaikka joudunkin opettelemaan jatkossa lisää prepositioiden käyttöä. Brassikaverini sanoi prepositioiden olleen hänelle helppoja, mutta sormi meni hänelläkin melko äkkiä suuhun, kun pidin pikakurssin suomen sijamuodoista. Lisäksi suomen opettaminen latinomaista tai aasiasta tuleville on aina yhtä hupaisaa. Aasialaille ärrät tekevät tiukkaa, mutta brasilialaiset eivät voineet ymmärtää, mitä eroa on sanoilla "kyllä, kyylä, kylä, kuula, kulo, kuulo".

Kokeen tulokset laittoivat minut B2-tason kurssille. Suurin osa ryhmästämme meni edistyneempään porukkaan, mutta tiesin ongelmani puheen tuottamisen kanssa, joten hyvä näin. Ensimmäinen semester tulee menemään pääasiassa kielen opettelussa, mutta lukujärjestykseeni mahtui myös hiukan materiaalioppia, muovaavia valmistusmenetelmiä, robotiikkaa sekä tuotannonohjausta. Näistä kerron epäilemättä myöhemmin. Ensi viikko on kuitenkin vielä lomailua, joten ensin pääsen nauttimaan vapaudesta. Huomenna myös semesterticket astuu voimaan, joten voin liikkua vapaasti koko Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa.

Vanha mökki uusien puristuksessa

Torstaina oli vuorossa perisaksalainen vierailu, sillä tutorium vei meidät panimo-museoon. Dortmundin alue on erityisesti 1900-luvun alkupuolella ollut saksan tärkeimpiä oluen tuottajia, ja nykyisinkin alueella tuotetaan ainakin  DAB:ia, Kronenia ja Brinkhoff´sia. Kierrokseemme kuului toki myös kyseisten oluiden maistelua. Prost!

Vanha pullotuskone

Dortmundin oluthistoriaa

Perjantaina oli vuorossa kielikurssimme päätöspäivä. Aloitimme perinteisellä saksalaisella aamiaisella. Hyvää evästä, joskaan ei mitään kovin erikoista. En vain ymmärrä miten väki kykenee täällä syömään joka ikinen aamu sämpylöitä nutellan tai marmeladin kanssa, ja sen lisäksi dippaamaan niitä yli-imelään kaakaoon. 

Aamupalan syötyämme olimme valmistelleet ryhmissä pieniä näytelmiä liittyen ensimmäiseen kuukauteemme. Huomiota saivat osakseen mm. DB:n innokkaat lipuntarkastajat, saksalainen byrokratia, mukavat opettajamme, päivittäiset sadekuurot, perunaruuat, BVB-fanit, jatkuva eramus-juhlinta, olut, sekä saksalainen säntillisyys liikennevaloissa katua ylittäessä.

Saksalaista byrokratiaa

Ilta huipentui viimeiseen iltaan koko erasmus-porukan kanssa. Todella mainiot bileet, jotka jatkuivat hyvinkin myöhään pikkutunneille. Porukka tulee hiukan pirstaloitumaan varsinaisten opiskelujen alkaessa, mutta yhteishenki on kuukauden aikana muotoutunut sen verran loistavaksi, että hyviä hetkiä on luvassa jatkossakin. Kiitos kaikille hienoille kavereilleni, jotka yritätte lukea tätä blogia google translaten avulla!

Meitnerwegin pihassa

Suomi - Belgia

Koko sakki

Eilinen päiviä oli melko väsynyt, sattuneista syistä. Saimme kuitenkin aikaiseksi ensimmäiset futispelimme. Suomalainen puujalka tunsi itsensä melko kömpelöksi, vastassa kun olivat pallotaiturit brasiliasta, turkista sekä espanjasta. Mutta pelin henki oli erittäin mukava ja tiki-taka toimii paremmin kuin pitkät korkeat kukkupallot, myönnetään. Sovimme jo alustavasti jatkavamme pelejä vähintään kerran viikossa, joten hienoja hetkiä on luvassa myös kentällä, ei pelkästään penkkiurheilijana.

Ensi viikko on siis lomailua. Suunnitelmat ovat osittain auki, mutta luvassa on ainakin jonkinlainen road-trip Hollantiin. Kaksi paikallista opasta on jo tiedossa, ja puheissa olivat ainakin Amsterdam, Rotterdam, Maastricht sekä Utrecht. Lisäksi Ranskassa vierailu houkuttaisi, mutta se taitaa jäädä myöhempään ajankohtaan.

Es ist nicht so leicht, Ein Krank zu sein

Otsikko nyt ei kielellisesti ole täysin oikein, mutta laitetaan nyt kuitenkin viittaus saksalaiseen rock-musiikkiin. Ja jopa Rammstein kuulostaa hyvältä tämänhetkisessä olotilassa. Kuvia olen ottanut viikon mittaan melko laiskasti, joten pahoittelut siitä.

Ajatus kulkee yhtä kirkkaasti kuin tällä herralla

Tällä viikolla on tutorium-tapahtumien suhteen ollut hiljaisempaa. Kielikurssi tosin jatkui täydellä höyryllä. Kielioppia on tullut kerrattua hyvin paljon, ja tunneilla läpikäydyt lehtiartikkelit ovat käsitelleet mm. ympärileikkausta, uhainalaisia eläinlajeja, ja vanhemmuuden mukanaan tuomaa stressiä. Haastetta on siis riittänyt hiukan liiankin paljon omaan tasooni nähden, mutta toivottavasti sanonta pitää paikkansa, että oppimista tapahtuu parhaiten oman mukavuusalueen ulkopuolella. Ja nyt olen totisesti ollut siellä, sillä tunnen jatkuvasti itseni vain tyhmäksi.

 Ein Bratwust mit Brötchen

Tiistaina oli jotain kevennystäkin pelkkään kielen opetteluun, sillä järjestimme Hacheney-asuntolaporukalla juhlat brittitytön synttäreiden kunniaksi. Lisäksi tarkoituksenamme oli oppia tuntemaan paremmin kanssa-asukkejamme. Tämä tavoite täyttyikin hienosti, ja nyt omasta huoneesta tuleekin poistuttua usein lukitsematta ovea. Asuntolamme väen lisäksi paikalle ilmestyi myös suuri lauma muita Erasmuslaisia. Musiikki pauhasi ja kaikilla oli kivaa. Tai ainakin melkein kaikilla, sillä joku oli tehnyt valituksen kohonneesta melutasosta, ja vartija päätti lopettaa mukavat illanistujaiset turhan aikaisin. Ymmärrettävää toki, sillä noin 40 ihmistä suhteellisen pienessä yhteisessä olohuoneessa juhlimassa aiheuttaa ehkä lievää melutason kohoamista.

Tärähtänyttä menoa juhlissa

Kielikurssilla oli toki tiukemman opiskelun lisäksi kevyempääkin ohjelmaa. Pidimme nimittäin pienet esitelmät saksalaisesta musiikista. Olin aiemmin sitä mieltä, että eihän Saksa nyt mikään musiikkiviennin ykkösmaa ole, ja sama olettamus säilyi kyllä näiden uusien tuttavuuksienkin jälkeen. Varoitan kuitenkin, että seuraavien biisien kuuntelu on täysin omalla vastuulla.  "Midsommernacht in IKEA" - renkutus soi nimittäin jo kolmatta päivää melko katkeamattomalla loopilla pääkoppani sisällä.

Perjantai-iltana tutorium jatkui, tällä kertaa saksalaisen leffaillan merkeissä. Ennen elokuvan katselua ohjelmanumerona oli international dinner, joten pääsimme jälleen maistelemaan hyvinkin monipuolisen ruokapöydän antimista. Oma panokseni ruokapöytään oli makaronilaatikko, joka maistui vieraille yllättävän hyvin. Olisin halunnut kokkailla poronkäristystä, mutta tärkeimmän raaka-aineen löytäminen täältä on turhan vaikeaa, ja asiasta mainitseminen muille aiheutti lähinnä järkytystä: "You just can´t eat poor Rudolf!"

Saksalainen syysvirus pääsi yllättämään kirjoittajan, joten osittain tästä johtuen viime päivät ovat olleet omalla kohdallani hiukan rauhallisempia. Mitään ei haluaisi jättää välistä, mutta pakko sitä on vähän rauhoittaa menoa ja keskittyä niistämiseen kotioloissa. Tosin tänään olisi BVB:n vieraspeli, joten ehkä sitä täytyy mennä katsomaan.

Ein ruhiger Sonntag

Vihdoinkin. Päivä jolloin ei tarvitse tehdä mitään.

Aiemmin marisin jotain sunnuntain kauppojen kiinniolon ikävyydestä, mutta kyllä tätä osaa tavallaan arvostaakin. Kun koko viikon on jatkuvasti menossa ties missäkin, lepopäivää oppii arvostamaan aivan toisella tavalla. Voi vain laiskotella verkkareissa ja purkaa viikon ajatuksia tekstin muotoon.

Bergbaumuseum

Keskiviikkona 12.9 oli vuorossa päivävierailu Bochumiin. Kohteenamme oli Bergbaumuseum, joka esitteli saksalaisen kaivosteollisuuden historiaa. Mielenkiintoinen paikka etenkin näin koneinsinöörin näkökulmasta. Jälleen kuvat kertovat jotain, mutta harmikseni kostea ummehtunut ilma sekä tunneleissa kaikuneet äänet eivät tallentuneet pikseleille.

Hylätyt tunnelit

Torstaina tutoriumissa oli vuorossa kotikaupunkimme nähtävyys, vanha poliisivankila. Paikka oli tosin muutettu eräänlaiseksi natsimuseoksi. Itse pytinki eivätkä esillä olleet esineet olleet kovin erikoisia, mutta opaskierroksen tarjoama tietopaketti kansakunnan synkistä hetkistä oli mielenkiintoinen. Ihmismieli on kyllä manipuloitavissa melkoisiin juttuihin. Mutta onneksi noista päivistä on ehkäpä opittu jotain, eikä lähestyvissä kunnallisvaaleissa uudelle kansallissosialistiselle puolueelle ole luvassa äänivyöryä.

Perjantai tarjosi kielikurssin tähän mennessä maistuvimman osion. Päivä alkoi nimittäin kansainvälisellä aamupalalla. Kaikkien oli tuotava jotain aamupalaa kotimaastaan. Evästämisen jälkeen mahassa kiemurteli melkoisen lujaa, sillä korealaiset ei-sushi-kääryleet, brasilialainen juustoleipä, ranskalaiset krepit, turkkilainen halva, unkarilainen munakas sekä monet imelät herkut yhdessä olivat erikoinen makujen sekasotku. Oma panokseni jäi hyvin vajaaksi näkkileivän sekä kallen mätitahnan myötä, mutta onneksi kukaan ruotsalainen ei ollut tuomitsemassa valintaani. Riisipiirakoiden sekä ruisleivän saatavuus täällä on vain hyvin huono, eikä kylmä kaurapuuro olisi tuskin maistunut kenellekään.

Aamupalan jälkeen vuorossa oli esitelmät jokaisesta vaihtomaasta. Aikaa kului useampi tunti, mutta ei se menoa haitannut. Lavalla kuultiin espanjan kansallishymni "saksaksi" laulettuna, ranskalaisten näyttelytaitoa, japanilaisten kumarrusoppitunti sekä korealaistyttöjen gangam-style-tanssi. Ja totta kai hyvin paljon myös perinteisempiä, mutta paljon tietoa sisältäviä powerpoint-tuotoksia. Tärisevin käsin esitetty suomi-kliseiden kokoelma sai myös aplodit, ja jostain syystä rakas kotimaani kiinnostaa todella monia. Erityisesti yötön yö ja talven pimeys kiinnostavat monia.

Düsseldorfin porvarikatu

Kiireet eivät toki hellittäneet lauantainakaan, sillä Düsseldorf kutsui kovaäänistä erasmus-seuruetta. Upea kaupunki, jonne on kyllä pakko lähteä uudestaan lokakuussa Semesterticketin saamisen jälkeen. Kuvat kertonevat jälleen raapustuksiani enemmän.

Mihin mennään?

Ja siellä kaikilla oli niin mukavaa

Arkkitehti vauhdissa

Lauantai-illan kunniaksi päätimme myös juhlia hiukan pidemmän kaavan mukaan. Viini virtasi ja ihmiset iloitsivat. Lisäksi tuli huomattua että brasilialaisilla on rytmitaju jollain aivan eri tasolla kuin pohjoisen asukilla. Lisäksi ystäväni turkista sekä romaniasta halusivat lähettää terveisiä lukijoilleni!

Nein, Mann!

Hiukan yli viikko on vierähtänyt uudessa kotimaassani, joten ehkä nyt on hyvä aika kirjoitella jotain yhteenvetoa viime päivien tapahtumista. Välillä tuntuu etten ole tehnyt juuri mitään erikoista viime päivien aikana, mutta siitä huolimattaa 24 tunnin vuorokausi tuntuu auttamatta liian lyhyeltä. 

Torstaina oli ensimmäiset viralliset ESN:n järjestämät bileet, ja väkeä oli todella paljon liikkeellä. Meillä tunnollisilla opiskelijoilla oikein mukava ilta päättyi kuitenkin jo suhteellisen aikaisin. Kotipaikkani Hacheneyn sijainti on vain sen verran syvältä, että kotimatka tarjosi hienon elämyksen. Jouduimme menemään ensiksi bussilla keskustaan ja ottamaan sieltä taksin. Mutta edes Wapun ruuhkabussit Hervannasta keskustaan tai takaisin eivät vedä vertoja saksalaiselle yöbussille kohti keskustaa. Seisoin bussin keskiovien kohdalla olevassa avoimessa tilassa, ja pelkästään siihen tilaan oli ahtutunut arviolta 30 ihmistä. Koko bussin väkilukumäärä huiteli jossain sadan paikkeilla. Joten tunnelma oli melko läheinen ja lämpöinen koko 40 minuutin matkan. En tosin välttämättä halua kokea tuota seinään liiskaantumisen tunnetta toista kertaa.

Perjantaina olo oli melkoisen väsynyt. Löysin kuitenkin pitkällisen etsinnän jälkeen pyykkituvan, ja yleisen varustehuollon lisäksi huolsin itseäni lenkkeilemällä lähipuistossani, Rombergparkissa. Todella upea paikka.

Ankkalampi Rombergparkissa

Lauantaina teimme tutoriumiin kuuluvan päiväretken Kölniin. Kaupunki oli itselleni tuttu jo viime vuoden mahtavan reissun jäljiltä, joten asemalle päästyämme tuntui kuin olisi kotiin palannut. Tuomiokirkko kohosi edessämme yhtä ylväänä kuin vuosi sitten. Kävimme ajelemassa jokilaivalla tunnin verran, auringon lämmittäessä niskaani turhankin tehokkaasti. Allekirjoittanut punaniska pääsi kuitenkin muun porukan ohella myöhemmin myös tutustumaan kirkkoon opastetun kierroksen avulla. Lisäksi ehdimme pyöriä kaupungilla paikkoja katsellen ja lasilliset Kölschiä nauttien. Kaikin puolin onnistunut reissu siis.

Kölnissä oli muitakin

Kaffel-Kölsch!

Esikuva haettu Kuopiosta asti?

Sunnuntai on lepopäivä, ainakin periaatteessa. Lähdimme kuitenkin oikein mukavan romanialaisen naapurini kanssa etsimään lähistöltämme jotain isompaa ruokakauppaa. 30 asteen lämmössä kelpasi kyllä vaeltaa pitkin katuja, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Lopulta päädyimme kuitenkin vaihtariporukkaan viettämään oikein leppoisaa iltapäivää Westparkiin. Kyseinen puisto oli aivan täynnä piknik-porukoita sekä grillaajia, ja olipa puiston keskellä jopa tanssilavakin. Kuuleman mukaan espanjalaiset olivat myös käyneet testaamassa sitä muutaman rohkaisevan ohrapirtelön jälkeen.

Maanantaina kielikurssi jatkui kielioppipäivän merkeissä. Onneksi lähestulkoon kaikki perusasiat ovat nyt hoidossa, joten ehdin keskittyä myös kielen oppimiseen. Olen kielikurssilla edistyneimmässä ryhmässä, mutta rehellisesti sanottuna tunnen itseni siellä erittäin tyhmäksi. Ymmärrän kyllä mistä on kyse, mutta suusta ei tule mitään ulos, ja kieliopin kanssa on vaikeuksia. Tänään kurssin aiheena oli onneksi myös jotain kevyempääkin, kun opettelimme puhekielen saloja parin saksalaisen biisin muodossa. Toisesta tarttui matkaani sen verran iloinen korvamato, että haluan tartuttaa sen myös sinulle, hyvä lukija.

Saksalaista ruokaa on tullut jo haukuttua aiemmin tarpeeksi, joten eipä siitä sen enempää. Kävimme kuitenkin eilen turkkilaisen kaverini kanssa ikeassa. Kielitieteitä opiskeleva ruotsi-fani oli melkoisen innoissaan, kun pääsi syömään ihka aitoja Köttbullareita. Nyt kuitenkin kokkausmahdollisuudet paranivat huomattavasti. Enää pitäisi vain löytää kunnollinen ruokakauppa jostain.

Tähänkin annokseen tarjottiin ensisijaisesti ranskalaisia pottuja...

Kiitämme:

- Hacheney-porukan yhteisöllisyyttä, joka epäilemättä paranee päivä päivältä.

- Auringonpaistetta

- Ikean halpoja hintoja

Moitimme:

- Jatkuvaa junassa istumista

- Saksan kielen taitoani

- Kärpäsiä hedelmieni kimpussa

Plappert der Kaplan beim Kappen von Klappkaplanskappen? Papperlapp! Der Kaplan klebt klappbare Pappplakate!

Hyvä lukija, lue otsikko virheettömästi ääneen niin nopeasti kun pystyt. Kun onnistut tässä tempussa sujuvasti, saat luvan jatkaa tekstissä eteenpäin.

Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää

Omalta osaltani varsinainen erasmus-elämä starttasi tiistaina. Tutorit olivat järjestäneet meille ennen varsinaista kielikurssia kaupunkikierroksen, jonka varjolla tutustuimme kaupungin lisäksi myös toisiimme. Olo oli erittäin huojentunut melko stressaavien ensimmäisten päivien jälkeen, kun pääsin samanhenkisten ja ennen kaikkea samassa tilanteessa elävien ihmisten pariin. Pyörimme pari tuntia ympäri kaupunkia pieniä tehtäviä suorittaen, ja kierroksen päätteeksi reissasimme Westfalenparkiin, jonka keskellä kohoaa lähes 200m korkea televisiotorni. Maisemat näköalatasanteelta olivat melkoisen upeat. Kuvia olen räpsinyt melko laiskasti, mutta toivottavasti muutamat maisemakuvat huipulta kuittaavat edes hiukan tätä ongelmaa.

Dortmundin keskustaa

Virallinen osuus alkoikin sitten keskiviikkona, kun kielikurssi alkoi. Hyvin yksinkertaisen kokeen perusteella koko meidän satapäinen porukkamme jaoteltiin neljään eri tasoryhmään. Itselleni arpa määräsi korkeimman tasoryhmän, mutta tämän päivän ensimmäisten varsinaisten oppituntien perusteella se tuntui kyllä olevan oikein sopiva. Haastetta riittää, mutta ei missään nimessä mahdotonta.

Turisti

Eilen pääsimme myös ensimmäistä kertaa yliopistobileiden maailmaan täällä, kun vietimme iltaa Sonnendecke-nimisessä kuppilassa yliopistolla. Kampusalueen asuinrakennusten alakerroissa on myös jokaisessa oma pieni opiskelijabaari, joista jokainen on vuoropäivinä auki. Eilen iltamme päättyi Spunk-nimiseen kapakkaan. Omalla tavallaan teekkarisaunan henkinen paikka, mitä nyt hiukan enemmän klubitunnelmaa. Ja hinnat olivat oikein kohtuullisia.

Pientä nurinaa aiheuttaa tällä hetkellä oman asuinpaikkani sijainti, kaupunginosa nimeltään Hacheney. Yliopistolle on n. 6km matka, joten toivottavasti löydän fillarin pian. Julkinen liikenne toimii päiväsaikaan erittäin hyvin, mutta yöllä tilanne on toinen. Onneksi olen viime päivien aikana tutustunut useisiin naapureihini, joten en ole enää tämän ongelmani kanssa yksin. Lisäksi kaltaiselleni nettiriippuvaiselle asuntoni nettiyhteyden hitaus meinaa hiukan häiritä. Tätäkin blogia varten kuvia joutuu pienentämään melkoisesti, ja youtuben katselun voi suosiolla unohtaa. Ei oikein tunnu vuodelta 2012, mutta eipähän tule turhanpanttina istuttua koneen ääressä niin helposti.

Kotikolo

Kohta olisi vuorossa Erasmus Student Networkin järjestämät tervetulojuhlat. Osallistujalistan mukaan paikalla pitäisi olla myös muutamia muita suomalaisia, joten ilta näyttää pääsenkö solkkaamaan vaihtarikavereideni ihastukseksi myös suomea. Kotimaamme tuntuu myös olevan muiden matkaajien silmissä keskivertoa huomattavasti eksoottisempi. Todella monet vaihtarit ovat tulleet kyselemään vaikka sun mitä Suomesta. Erityisesti metallibändit, sauna ja kylmyys tuntuvat olevan hyvin tiedossa. Lisäksi joulupukki tuli puheeksi eilen. Tähän toki täytyi vastata vain kertomalla tarina Hervannan omasta joulupukista (tietäjät tietävät kenestä on kyse).

Tämänhetkiseen kaveripiiriini kuuluu ainakin belgialaisia, ranskalaisia, unkarilaisia, puolalainen, turkkilainen, hollantilainen, romanialainen, brasilialainen sekä japanilainen. Porukka on siis sekoittunut erittäin hyvin. Ainoastaan brasilialaisia sekä espanjalaisia on selkeästi suurempia määriä, ja monet heistä viettävätkin aikaa pääasiassa keskenään.

Ja loppuun vielä kotitehtävä teille kaikille, ketkä selvisitte otsikosta:

Fromme Frösche fressen frische Frühlingszwiebeln, aber freche Frösche fressen frische Früchte.

Kiitämme:

-Tutoriani ja hänen kavereitaan, huomasin yllättäen olevani kaikkien käytännön asioiden hoidossa lähestulkoon ammattilainen verrattuna muihin.

- Mahtavaa erasmusporukkaa ja ennen kaikkea Stadttour-ryhmäämme.

- Muita Hacheney-evakkoja, joiden kanssa olemme saaneet kirota yhteisiä ongelmiamme.

Moitimme:

- Yleisten asioiden hoidon vaikeutta verrattuna Suomeen. (mm. useissa asioissa tarvitaan vielä faksia).

- Metron toimimattomuutta puolen yön jälkeen.

- Kouluruuan salaatin puutetta. Kyllä, ikävöin jo nyt Juveneksen porkkanaraastetta ja jäävuorisalaattia.

1.9 - 2.9.2012 - Nur ein Tourist, oder etwas anderes?

Morjesta pöytään sano tamperelainen!

Tässä sunnuntai-iltana paikallista olutta nauttiessa on hyvä hetki tallentaa ensimmäisten päivien tapahtumia myös kirjalliseen muotoon. Olo on vieläkin melko epätodellinen, mutta ehkä se on vain terve merkki tässä tilanteessa.

Matka alkoi lauantaiaamuna melko väsyneissä olotiloissa, kiitos erittäin mukavien ystävieni joiden seurassa sain viettää hienon viimeisen perjantai-iltani Tampereen keskustassa. Varttia vaille kahdeksan olin kuitenkin enemmän tai vähemmän pirteänä odottamssa lentokenttäbussia, joka saapuikin hakemaan matkalaisen kohti suurta seikkailua. Tässä vaiheessa tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että nyt se on sitten menoa, tästä ei ole enää paluuta. Ensimmäistä kertaa yksin reissatessani päätin heti alusta asti ottaa melko sosiaalisen asenteen; lentokentällä odottelu sujui leppoisasti joensuulaisen saksanopiskelijan kanssa rupatellessa, ja Bremenin juna-asemalla tutustuin sukujuuriltaan saksalais-perulais-kiinalaiseen puliukkoon/sekakäyttäjään, joka oli erittäin otettu annettuani hänelle tyhjän pantillisen vesipulloni. Pullo tarttui mukaani vuosien takaa tutusta Bremen Hbf:n kebab-ravintolasta.  J ja M tiedoksi, gyros oli yhtä hyvää kuin vuonna 2007!

Ja kaikille jotka valitatte VR:n hitautta ja kalleutta, tulkaapa matkaamaan DB:llä (ilman alennuslippuja). Juna oli toki aikataulussa, mutta kaikille matkaajille ei löytynyt istumapaikkoja, ja alle 2h matkasta sai kustantaa 45 euroa. Vertailun vuoksi Tampere-Jyväskylä taitaa kustantaa tutummalla yhtiöllä n. 20e ilman alennuksia, vaikka matkan pituus on sama.

Perille päästiin siis ajallaan klo. 14.33, ja sitten alkoikin oppaani etsintä. Pitkällisen päänpyörittelyn ja edestakaisin vaeltelun jälkeen oppaani kuitenkin löytyi, ja yllätyin melko paljon, sillä huomasin pärjääväni hänen kanssaan helpommin saksaksi kuin englanniksi. Oppaani vaikutti erittäin mukavalle tyypille, ja tuleva kotini helmikuun loppuun saakka löytyi oikein näppärästi. Seuraavaksi odotankin tänne postia, jota saa lähettää osoitteeseen:

Hacheneyerstraße 180

Haus Nr. 5, Zimmer Nr. 317

44265 Dortmund

Deutschland

Mitä uudella tulokkaalla on ensimmäisenä mielessä? No ainakin tällä matkaajalla oli ensimmäisenä kohteena ruokakaupan etsintä. Uusi kotini sijaitsee melko syrjäisellä alueella, tosin metropysäkki on n. 100m päästä ulko-ovesta. Pihalle mentyäni löysin yhtä eksyneen näköisen etiopialaisen vaihto-opiskelijan, jonka kanssa päätimme liittoutua ja lähteä tutkimaan kaupunkia. Ruokaa löytyi, kaupungin keskusta löytyi, ja terassi löytyi. Oma kulttuurishokkini tuntui myös melko pieneltä; etiopialaisella kaupunkisuunnitelun opiskelijalla ihmetystä aiheuttivat mm. jalankulkijoiden liikennevalot, metrotunnelien kestävyys sekä kauppojen siisteys.

Kielikurssini alkaa vasta keskiviikkona ja tapaan myös tutorini vasta huomenna iltapäivällä, joten jatkoimme kaupunkiseikkailuamme myös tänään sunnuntaina. Varsinkin kampusalue näytti todella kauniille, toivottavasti vihreys ei katoa vielä kuukauteen tai pariin. Suomalaiselle kauppojen totaalinen kiinniolo sunnuntaisin aiheutti hiukan harmitusta, mutta onneksi joku pieni kioski piti vielä oviaan auki.

Seuraavaksi vuorossa olikin yhteiskeittiön testaaminen. Kioskin elintarvikevalikoima oli melkoisen rajallinen, joten ehkäpä herkkuruokani kohdalla kuvat kertovat enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa. Punertavasta mönjästä voisin sanoa sen verran, että maku oli hyvin lähellä suomalaisille retkeilijöille sekä kaapin perukoita penkoville tuttua elintarviketta, nötköttiä.

Tuleva vuoteni on siis startannut melkoisen hyvin. Toivottavasti huomenna taloon saapuu myös lisää vaihtareita, sillä tällä hetkellä meno on kovin hiljaista. Yhden hyvin ujon portugalilaispariskunnan lisäksi olen ilmeisesti ainoa eurooppalainen koko talossa. Lähinnä olen hengannut afrikkalaisten seurassa, ja muutaman sanan vaihdoin myös kiinalaisporukan kanssa.

Ja loppuun vielä jatkossa lisää ruutuaikaa saava osio, jossa kommentoin lyhyesti joitain mieleeni pulpahtavia hyviä sekä huonoja asioita.

Kiitämme:

- Ihmisten ystävällisyyttä kysyessä erinäisiä asioita lievästä kielimuurista huolimatta

- Etiopian kaveriani

- Saksalaista olutta

- Joukkoliikenteen toimivuutta

Moitimme:

- Sunnuntain kiinnioloja

- Yhteiskeittiön sotkuisuutta

- Nettiyhteyden puuttumista (kyllä, olen riippuvainen)

- Talon hiljaisuutta (tulee epäilemättä jatkossa muuttumaan)