Das Ende ist nah!

Kymmenen kuukautta ja kymmenen päivää sitten lentokone laskeutui Bremenin kentälle, ja siitä alkoi tämän kirjoittelijan maailmankuvaa, kaveripiiriä, kielitaitoa ja montaa muutakin asiaa muuttanut ajanjakso, jota joku harmikseni jo unohtamani henkilö kutsui osuvasti Erasmus-kuplaksi. Maailma, jonka sisällä monet asiat ovat uutta ja ihmeellistä, arkihuolet eivät paljoa paina eikä vastuita juurikaan ole. On vain uusia kokemuksia, kavereita, matkakohteita, makuja, epätoivon hetkiä, turhautumista, jännitystä ja innostusta. Nyt suurin osa kyseisen ajanjakson tapahtumista on vain tallessa muistoissa sekä isossa läjässä valokuvia. Tosin tuo "läjä" on vielä pelkästään ykkösiä ja nollia läppärin sisuksissa, mutta tarkoituksena olisi tulostaa parhaimmat räpsyt myöskin paperiversioiksi. Joka tapauksessa, tässä olisi pienimuotoisen yhteenvedon aika. Mutta sitä ennen vielä jotain satunnaisia tapahtumia touko-,kesä- ja heinäkuulta, perinteisemmässä päiväkirjamuodossa:

Odottavan aika ei ole pitkä!

Edellinen tekstini päättyi mestareiden liigan voitonjuhlien odotukseen. Voitto lipsahti tällä kertaa nahkahousu-Bundeslandiin, mutta BVB kaatui ylpeästi saappaat jalassa.

Kaupunki toteutti lupauksensa ja järjesti finaalin kunniaksi avoimia katselumahdollisuuksia finaalia varten. Kaksi n. 15 000 ihmistä vetävää ulkoilmapaikkaa, sekä yksi suuri tapahtuma Westfalenhallissa (kapasiteetti myös n. 15 000). Näiden lisäksi on varmaan itsestäänselvää, että joka ainoa kaupungin tv-vastaanottimen omistama juottola olivat täyteen ahdettuja, jonka lisäksi kisastudioita löytyi todennäköisesti melko monesta olohuoneesta. Ottelu siis kiinnosti muutamia. Hyvänä esimerkkinä toimikoot finaalilippujen arvontatilaisuus: keltapaitojen faneille oli arvonnassa jaossa  25 000 paikkaa. Dortmundissa on asukkaita n. 570 000, mutta lippuarvontaan osallistui yli 600 000 fania.

Pelipäivänä menimme keskustaan 12 jälkeen, ja koko keskusta oli jo silloin täynnä keltamustiin pukeutuneita kannattajia. Väkimäärä lisääntyi jatkuvasti, ja valitsemamme katselupaikka Friedenplatz alkoi täyttymään kovaa vauhtia. Menimme varaamaan paikkojamme n. 4 aikaan, ja pian sen jälkeen alue suljettiinkin liian tungoksen välttämiseksi. Tässä vaiheessa ottelun alkuun oli siis aikaa yli viisi tuntia! Seisoskelua siis riitti, mutta tunnelma oli upea: laulua, kannatushuutoja, olutta ja makkaraa riitti yllin kyllin, ja koko ilmapiiri oli hyvin riehakas, mutta odottava.

Wir sind alle Dortmunder Jungs!

Lopulta itse pelikin alkoi. Paikkoja syntyi molempiin päihin, saksalaisia kirosanoja lenteli, pilkun upotessa sisään en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja järjetöntä riehumista ja meteliä samaan aikaan. Mutta kaikista mieleenpainuvimmat hetket olivat Bayernin voittomaalin ja varsinkin loppuvihellyksen mukanaantuoma totaalinen hiljaisuus. Ei enää kannatushuutoa, ei kännisiä urpoja kiroilemassa, ei hyppimistä ja pomppimista. Vain tuhansia ihmisiä tuijottamassa tyhjyyteen, ja hetken päästä muutamien ihmisten laulaessa vielä kerran "Wir sind alle Dortmunder Jungs!". Ikinä en ole nähnyt missään niin paljoa raavaita miehiä silmät vetisinä, täysin hiljaa vain tuijottamassa eteensä. Sama meno jatkui kotimatkalla metrovaunussa. Kuvia en kehdannut ottaa, tulkaa itse kokemaan. Voin sanoa että hävittykin ottelu on sen arvoista, en uskalla kuvitella mitä olisi tapahtunut voitonjuhlissa.

Münchenin vedenkulutus ottelun aikana

Kesäkuun alussa Erasmus Student Network järjesti viikonlopun Berliiniin. Turistipaikkoja ja historiallisia nähtävyyksiä tuli kierreltyä sekä nautittua mahtavasta yöelämästä. Tekemistä riitti todella paljon yöunien jäädessä melkoisen pienille tuntiluvuille. Kuvat kertokoot tästä reissusta enemmän.

Holocaust-Memorial

Muuritaidetta

Reichstag

Stasin tarjoamia majoituspalveluja

Tämä vuosi oli myös itselleni ensimmäinen kerta, kun vietin juhannusta jossain muualla kuin Suomessa. Perinteisen Tahkon juhannuksen väliin jääminen kiroilutti useampaan otteeseen, mutta viikonloppu Hampurissa hyvällä kaveriporukalla kuittasi kuitenkin tuon vaivan. Samana viikonloppuna kaupungissa oli harrikkamiesten kokoontumisajot, ja yli 5000 kaksipyöräistä synnyttivät valtaosan viikonlopun taustaäänistä. Suosittelen Hampuria viikonloppureissuksi kaikille, ja itselleni kaupunki jätti sen verran hyvän maun, että voisin helposti kuvitella muuttavani joku kaunis päivä töiden perässä kyseiseen satamakaupunkiin. Jostain syystä miljöö oli erittäin miellyttävä. Hyviä ravintoloita ja baareja, Elbe ja sen myötä Saksan suurin satama, muutama pienempi järvi puistoineen sekä tietysti Reeperbahn loivat viikonlopun aikana mielikuvan erittäin mukavasta paikasta. Tästäkin reissusta riittäisi monenlaista tarinaa, mutta kertokoot kuvat oleellisimman.

Hipsterikuppila

Turisti nauttimassa satamasta

U-Boot-museo

Finnland-Haus

Pitkään kaivattua järvimaisemaa, vaikkakin pienoiskoossa

Heinäkuulta mieleenpainuvin tapahtuma on ollut Holi festival of colours. Kyseessä oli lähinnä konemusiikkin keskittynyt päiväfestari Dortmundissa, jonka erikoisuutena oli jonkun intialaisen perinteen mukainen väreissä juhliminen. Tämä hoitui vesiliukoisten värijauhepussien avulla, joita yleisö heitti ilmaan tasatunnein. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta täydellinen kesäsää ja tuhannet iloiset bilettäjät tekivät tästä juhlasta vuoden parhaimmat bileet!

Valkoinen oli vain aamupäivän väri

Löydä kirjoittaja (itse en löytänyt)

Kiinnostavuudessa tämä blogin kirjoittaminen taitaa päätyä siivouksen ja tavaroiden järjestelemisen kanssa samalle tasolle. Kaikki nimittäin ovat näennäisen hyviä syitä luistaa tentteihin valmistautumisesta. Edessä olisi vielä kuusi tenttiä heinäkuun kahdella viimeisimmällä viikolla. Elokuun alussa pitäisi hoitaa loputkin paperiasiat kuntoon, ja 7. elokuuta Erasmus-kupla puhkeaa, kun Ryanairin kone lennättää tuhlaajapojan takaisin Tampereelle. Tällä hetkellä en osaa sanoa mitä jään täältä kaipaamaan, mutta sen näkee varmasti melko nopeasti ensimmäisten Suomi-viikkojen kuluessa. Mutta kai tähän voi kirjoittaa jo nyt mitä olen huomannut vuoden aikana kaipaavani Suomesta:

- Järviä ja ilmaisia uimapaikkoja

- Lenkkipolkuja metsässä

- Ruisleipää ja karjalan piirakoita

- Kielimuurin puuttumista, erityisesti opiskeluissa

- Saunailtoja

- Nyt kotiinpaluun lähestyessä jotain tietoa tulevaisuudesta, täällä ollessa tietää kaiken vain päättyvän

- Läheisiä ihmisiä

- Asioiden hoitamisen helppoutta

Toki tuohon listaan saisi kasattua paljon muitakin, mutta nuo tulivat parin minuutin miettimisellä mieleen (ei siihen imuriin). Pitänee siis tehdä vastaavanlainen lista toisesta suunnasta, kunhan olen kotiutunut takaisin Tampereelle. Eli vielä yksi kirjoitus on luvassa, sitten tämä Teekkari Dortmundissa hiljenee lopullisesti!