Wieder in Finnland, aber alles noch in Ordnung ist?

Aikalailla kaksi viikkoa sitten vilkutin hienoille ihmisille ICE-junan oviaukosta, ja suuntasin kotimatkalle Bremenin kautta. Lentokentällä yöpyminen ei ole mitään herkkua, mutta hommasta kuitenkin selvittiin ja kotoutuminen on alkanut. Kämppä näyttää pikkuhiljaa asuttavalta, ja kesän ensimmäinen (ja todennäköisesti myös viimeinen, valitettavasti) mökkireissukin on koettu.

Viimeinen Currywurst mit Pommes und Mayo pitkään aikaan

Kirjoittamiseen ei juuri kiinnostusta ole, mutta kun ajattelin tulostaa vuoden raapustelut itselleni talteen, jotta eläkkeellä voin kyseisiä papereita selailla kiikkustuolissa ja muistella todella upean vuoden kokemuksia, pitää projekti laittaa päätökseen.

Laiskana ihmisenä tyydynkin siis vain luettelemaan satunnaisia huomioita, joita olen tehnyt kotiinpaluuni jälkeen kotimaastani.

- Suomi on todella kallis maa asua. Kyllähän asian tiedosti jo Saksassa, mutta kun ruokakauppalasku on miltei kaksinkertainen, ei kesätöiltä välttynyttä ihmistä hymyilytä.

- Ihmisiä on todella vähän. Toki Hervannan sivukujilla asuminen korostaa tätä seikkaa, mutta siitäkin huolimatta ei kanssa-asukkeja ole kovinkaan paljoa. Enemmänkin mahtuisi, vaikka vihamieliset naapurikyttääjät olisivatkin eri mieltä. Ja jos kerrostaloasuminen ahdistaa, kyllähän täältä metsiä löytyisi joihin oman tönön voisi pystyttää.

- Ne vähätkin ihmiset ovat todella hiljaisia. Julkisissa paikoissa jutellaan kuiskutellen, ja tai jos pidät enemmän meteliä, olet yleensä humalassa tai puhut muuta kieltä kuin suomea.

- Vaihtariporukan avoimuus ja halu tehdä ja kokea uusia juttuja on asia, mitä jää kaipaamaan taatusti. Oli kyseessä sitten reissu naapurikaupunkiin, grilli-ilta tai futispelit, porukkaa oli aina helppo saada mukaan.

- Omaa persoonaa on huomattavasti helpompi tuoda esiin käyttäen äidinkieltään. Puhumattakaan asioiden hoidon helppoudesta.

- Suomessa nettipalvelut ja muoviraha toimivat huomattavasti paremmin kuin Saksassa.

- Juveneksen ruoka on todella hyvää ja terveellistä!

Kyllähän näitä maisemia oli ikävä

Enemmänkin olisi varmaan saanut listattua, mutta riittäkööt nuo tähän hätään. Kiitoksia kaikille lukijoille mielenkiinnosta, pääasiassa kirjoitin siis vain itselleni, mutta hienoa jos muitakin höpinäni ovat kiinnostaneet. Ja jos tätä lukee joku, jolla on reissua/elämistä luvassa Dortmundin suunnalla, yhteyttä saa ehdottomasti ottaa, niin voin vastailla lisää mieltä hiertäviin kysymyksiin!

Mit freundlichen Grüßen,

Jussi Maksimainen

Das Ende ist nah!

Kymmenen kuukautta ja kymmenen päivää sitten lentokone laskeutui Bremenin kentälle, ja siitä alkoi tämän kirjoittelijan maailmankuvaa, kaveripiiriä, kielitaitoa ja montaa muutakin asiaa muuttanut ajanjakso, jota joku harmikseni jo unohtamani henkilö kutsui osuvasti Erasmus-kuplaksi. Maailma, jonka sisällä monet asiat ovat uutta ja ihmeellistä, arkihuolet eivät paljoa paina eikä vastuita juurikaan ole. On vain uusia kokemuksia, kavereita, matkakohteita, makuja, epätoivon hetkiä, turhautumista, jännitystä ja innostusta. Nyt suurin osa kyseisen ajanjakson tapahtumista on vain tallessa muistoissa sekä isossa läjässä valokuvia. Tosin tuo "läjä" on vielä pelkästään ykkösiä ja nollia läppärin sisuksissa, mutta tarkoituksena olisi tulostaa parhaimmat räpsyt myöskin paperiversioiksi. Joka tapauksessa, tässä olisi pienimuotoisen yhteenvedon aika. Mutta sitä ennen vielä jotain satunnaisia tapahtumia touko-,kesä- ja heinäkuulta, perinteisemmässä päiväkirjamuodossa:

Odottavan aika ei ole pitkä!

Edellinen tekstini päättyi mestareiden liigan voitonjuhlien odotukseen. Voitto lipsahti tällä kertaa nahkahousu-Bundeslandiin, mutta BVB kaatui ylpeästi saappaat jalassa.

Kaupunki toteutti lupauksensa ja järjesti finaalin kunniaksi avoimia katselumahdollisuuksia finaalia varten. Kaksi n. 15 000 ihmistä vetävää ulkoilmapaikkaa, sekä yksi suuri tapahtuma Westfalenhallissa (kapasiteetti myös n. 15 000). Näiden lisäksi on varmaan itsestäänselvää, että joka ainoa kaupungin tv-vastaanottimen omistama juottola olivat täyteen ahdettuja, jonka lisäksi kisastudioita löytyi todennäköisesti melko monesta olohuoneesta. Ottelu siis kiinnosti muutamia. Hyvänä esimerkkinä toimikoot finaalilippujen arvontatilaisuus: keltapaitojen faneille oli arvonnassa jaossa  25 000 paikkaa. Dortmundissa on asukkaita n. 570 000, mutta lippuarvontaan osallistui yli 600 000 fania.

Pelipäivänä menimme keskustaan 12 jälkeen, ja koko keskusta oli jo silloin täynnä keltamustiin pukeutuneita kannattajia. Väkimäärä lisääntyi jatkuvasti, ja valitsemamme katselupaikka Friedenplatz alkoi täyttymään kovaa vauhtia. Menimme varaamaan paikkojamme n. 4 aikaan, ja pian sen jälkeen alue suljettiinkin liian tungoksen välttämiseksi. Tässä vaiheessa ottelun alkuun oli siis aikaa yli viisi tuntia! Seisoskelua siis riitti, mutta tunnelma oli upea: laulua, kannatushuutoja, olutta ja makkaraa riitti yllin kyllin, ja koko ilmapiiri oli hyvin riehakas, mutta odottava.

Wir sind alle Dortmunder Jungs!

Lopulta itse pelikin alkoi. Paikkoja syntyi molempiin päihin, saksalaisia kirosanoja lenteli, pilkun upotessa sisään en ole koskaan kokenut mitään vastaavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja järjetöntä riehumista ja meteliä samaan aikaan. Mutta kaikista mieleenpainuvimmat hetket olivat Bayernin voittomaalin ja varsinkin loppuvihellyksen mukanaantuoma totaalinen hiljaisuus. Ei enää kannatushuutoa, ei kännisiä urpoja kiroilemassa, ei hyppimistä ja pomppimista. Vain tuhansia ihmisiä tuijottamassa tyhjyyteen, ja hetken päästä muutamien ihmisten laulaessa vielä kerran "Wir sind alle Dortmunder Jungs!". Ikinä en ole nähnyt missään niin paljoa raavaita miehiä silmät vetisinä, täysin hiljaa vain tuijottamassa eteensä. Sama meno jatkui kotimatkalla metrovaunussa. Kuvia en kehdannut ottaa, tulkaa itse kokemaan. Voin sanoa että hävittykin ottelu on sen arvoista, en uskalla kuvitella mitä olisi tapahtunut voitonjuhlissa.

Münchenin vedenkulutus ottelun aikana

Kesäkuun alussa Erasmus Student Network järjesti viikonlopun Berliiniin. Turistipaikkoja ja historiallisia nähtävyyksiä tuli kierreltyä sekä nautittua mahtavasta yöelämästä. Tekemistä riitti todella paljon yöunien jäädessä melkoisen pienille tuntiluvuille. Kuvat kertokoot tästä reissusta enemmän.

Holocaust-Memorial

Muuritaidetta

Reichstag

Stasin tarjoamia majoituspalveluja

Tämä vuosi oli myös itselleni ensimmäinen kerta, kun vietin juhannusta jossain muualla kuin Suomessa. Perinteisen Tahkon juhannuksen väliin jääminen kiroilutti useampaan otteeseen, mutta viikonloppu Hampurissa hyvällä kaveriporukalla kuittasi kuitenkin tuon vaivan. Samana viikonloppuna kaupungissa oli harrikkamiesten kokoontumisajot, ja yli 5000 kaksipyöräistä synnyttivät valtaosan viikonlopun taustaäänistä. Suosittelen Hampuria viikonloppureissuksi kaikille, ja itselleni kaupunki jätti sen verran hyvän maun, että voisin helposti kuvitella muuttavani joku kaunis päivä töiden perässä kyseiseen satamakaupunkiin. Jostain syystä miljöö oli erittäin miellyttävä. Hyviä ravintoloita ja baareja, Elbe ja sen myötä Saksan suurin satama, muutama pienempi järvi puistoineen sekä tietysti Reeperbahn loivat viikonlopun aikana mielikuvan erittäin mukavasta paikasta. Tästäkin reissusta riittäisi monenlaista tarinaa, mutta kertokoot kuvat oleellisimman.

Hipsterikuppila

Turisti nauttimassa satamasta

U-Boot-museo

Finnland-Haus

Pitkään kaivattua järvimaisemaa, vaikkakin pienoiskoossa

Heinäkuulta mieleenpainuvin tapahtuma on ollut Holi festival of colours. Kyseessä oli lähinnä konemusiikkin keskittynyt päiväfestari Dortmundissa, jonka erikoisuutena oli jonkun intialaisen perinteen mukainen väreissä juhliminen. Tämä hoitui vesiliukoisten värijauhepussien avulla, joita yleisö heitti ilmaan tasatunnein. Kuulostaa ehkä kummalliselta, mutta täydellinen kesäsää ja tuhannet iloiset bilettäjät tekivät tästä juhlasta vuoden parhaimmat bileet!

Valkoinen oli vain aamupäivän väri

Löydä kirjoittaja (itse en löytänyt)

Kiinnostavuudessa tämä blogin kirjoittaminen taitaa päätyä siivouksen ja tavaroiden järjestelemisen kanssa samalle tasolle. Kaikki nimittäin ovat näennäisen hyviä syitä luistaa tentteihin valmistautumisesta. Edessä olisi vielä kuusi tenttiä heinäkuun kahdella viimeisimmällä viikolla. Elokuun alussa pitäisi hoitaa loputkin paperiasiat kuntoon, ja 7. elokuuta Erasmus-kupla puhkeaa, kun Ryanairin kone lennättää tuhlaajapojan takaisin Tampereelle. Tällä hetkellä en osaa sanoa mitä jään täältä kaipaamaan, mutta sen näkee varmasti melko nopeasti ensimmäisten Suomi-viikkojen kuluessa. Mutta kai tähän voi kirjoittaa jo nyt mitä olen huomannut vuoden aikana kaipaavani Suomesta:

- Järviä ja ilmaisia uimapaikkoja

- Lenkkipolkuja metsässä

- Ruisleipää ja karjalan piirakoita

- Kielimuurin puuttumista, erityisesti opiskeluissa

- Saunailtoja

- Nyt kotiinpaluun lähestyessä jotain tietoa tulevaisuudesta, täällä ollessa tietää kaiken vain päättyvän

- Läheisiä ihmisiä

- Asioiden hoitamisen helppoutta

Toki tuohon listaan saisi kasattua paljon muitakin, mutta nuo tulivat parin minuutin miettimisellä mieleen (ei siihen imuriin). Pitänee siis tehdä vastaavanlainen lista toisesta suunnasta, kunhan olen kotiutunut takaisin Tampereelle. Eli vielä yksi kirjoitus on luvassa, sitten tämä Teekkari Dortmundissa hiljenee lopullisesti!

Ich hätte gern ein Studienmotivation mit großen Selbstdisziplin, bitte

Viimeisimmät blogin elonmerkit ovat näköjään ennen pääsiäislomaa ja Suomessa lomailua, joten ehkä tässä on korkea aika päivittää tapahtumia. Samoja aiheita ei jaksa kerta toisensa jälkeen kirjoitella, joten siinäpä se tärkein syy miksei tekstiä ole ilmestynyt. Uusi lukukausi uusine kursseineen ja uusine ihmisineen on startannut, mutta pääpiirteittäin meno on hyvin samankaltaista ensimmäisen lukukauden suhteen. Kevät toki piristävänä erona, sillä päivien pituus sekä lämpötilan epätasainen mutta jatkuvahko nousu parantavat elämänlaatua kummasti.

Myös Dortmundista löytyi vielä jotain kuvattavaa!

Huhtikuun puolivälissä astelin jälleen Ryanairin metallipurnukkaan sisälle parin kaverini kanssa, ja lentelimme lomailemaan viikoksi Barcelonaan. Matkaa suunnitellessamme Facebook-ryhmämme nimi oli vain "Wanted: Warm and water", joten molemmat yhdistyivät tuossa Pohjois-Espanjan mainiossa lomakohteessa. Lisäksi hävyttömän halvat lennot sekä erinomainen hostelli erottivat valinnan mm. Italiasta. Alkuperäinen tarkoituksemme oli vuokrata talo/asunto isommalla porukalla, mutta retkueemme kutistuminen kolmihenkiseksi oli viimeinen sinetti Barcelonan valinnalle. Ja valinta osoittautui kyllä erinomaiseksi!

Aiemmat Espanjan kokemukseni sijoittuivat aurinkorannikolle sekä turistisaarille, puhumattakaan vaihtarikavereistani jotka olivat kuka mistäkin päin Espanjaa. Melko pian sitä kuitenkin huomasi, että Barcelona on hiukan erilainen alue. Erityisesti ihmiset tuntuivat huomattavasti enemmän keskieurooppalaisilta kuin perinteisiltä kovaäänisiltä manoloilta, ja parin paikallisen kanssa asiasta juteltuamme hekin myönsivät, että paikalliset tuntevat itsensä ensisijaisesti katalaaneiksi eivätkä niinkään espanjalaisiksi. Kuitenkin vielä molemmat alueet kuuluvat saman lipun alle, olkoonkin että alueen oma lippu roikkui todella monen asunnon parvekkeelta. Kansallismielisyyttä ei ollut vaikea huomata, mutta se ei myöskään tuntunut yhtä vaivaannuttavalta kuin joidenkin erilaisten ryhmittymien kansallismielinen meuhkaaminen. Mutta ei tuosta aiheesta sen enempää.

Oympiakisojen patsas

Turistioppaat kertovat varmasti matkaajalle tarpeeksi mihin mennä ja mihin ei, mutta itselleni suosikkipaikaksi reissun aikana muodostuivat Montuicin linnan portaat, joilla istuessa edessä aukeaa mahtava näköala koko kaupunkiin. Yllätys oli myöskin, miten vähän jalkapallo näkyi katukuvassa. Dortmundissa pelipäivän huomaa taatusti pelkästään kadulla kävellessä, mutta Barcelonassa meno oli huomattavasti vaisumpaa. Meno oli hiljaista jopa ennen mestareiden liigan ottelua Bayern Munchenia vastaan.  Ottelun jälkeinen vaisuus oli toki helpompaa ymmärtää saksalaisten murskaavan ylivoiman vuoksi.

Montuic

Jos kaupunkilomailuun haluaa yhdistää myös rannalla makoilua, voin suositella lämpimästi reissaamista junalla hiukan etelämmäs, kaupunkiin nimeltä Sitges. Tunnelma oli huomattavasti Barcelonaa leppoisampi, ja jopa kirjoittaja uskaltautui uimaan. 14-asteinen merivesi piti kuitenkin huolen siitä, ettei aalloista nauttiessa tarvinnut huolehtia liiasta tungoksesta.

Sitgesin panorama

Jos kaupunkikulttuuri monessa muodossa, arkkitehtuuri, hyvä ruoka sekä viini ja varauksin myös jalkapallo kiinnostavat, voin kyllä ehdottomasti suositella reissua tuonne päin Eurooppaa. Jälleen kuvat kertonevat tarinointiani enemmän.

Montuicin suihkulähteen Disney-musiikilla höystetty suihkushow

Vaivaantunut turistiposeeraus kivoissa maisemissa

Vaihto-opiskelua on nyt takana reilut kahdeksan kuukautta. Aikataulut kotiinpaluun suhteen alkavat myös selkiytyä, ja Tampere näyttäisi kutsuvan elokuun puolivälissä. Aika monet kaverini ovat jo suunnitelleet pysyvämpää asettumista tänne, mutta omalla kohdallani tämä tuskin tulee toteutumaan. Oikeastaan ensimmäistä kertaa koko reissun aikana olen alkanut ymmärtää mitä sana "koti-ikävä" oikeastaan tarkoittaa. 

Omalla kohdallani se kiteytyy merkittävimmin suomen kieleen. Vaikka koko ajan kielitaito kehittyykin, ja pärjään tällä hetkellä arkipäiväisissä asioissa käyttämällä myös saksaa, ei se ole sama asia kuin äidinkielen hallitseminen. Kotisohvalla lukija voi järjestää itselleen simulaattorin, ja kokeilla vaikkapa viikon ajan puhua siten, että jättää murteen miltei kokonaan pois, vähentää käyttämiään synonyymeja maksimissaan kolmeen ja laittamalla vaikkapa pumpulia sen verran korviin, ettei ole sataprosenttisen varma mitä se kaveri juuri sanoi. Sitä tuntee itsensä äkkiä tyhmäksi. Siihen kun yhdistää opiskelun ja luennolla istumisen samalla tiedostaen, että oppisin vastaavan asian huomattavasti pienemmällä vaivalla käyttäen rakasta äidinkieltämme, on opiskelumotivaation kaivaminen vielä perinteistä tenttiviikkotuskailua vaikeampaa. 

Mutta ei auta, on täällä tullut koettua niin paljon hienojakin asioita, että myös nämä huonommat on siedettävä. Näitä harmitusta lisääviä asioita olisi listattavaksi vaikka kuinka paljon, mutta jätän tällä kertaa pahimmat avautumiset sisälleni. Saatan tosin palata niihin suunnitteluasteella olevan toisen blogiprojektin parissa, mutta palataan siihen toisella kertaa, jos olen saanut ajatuksiani johonkin konkreettisempaan muotoon.

Tällaista siis tällä kertaa, ja loppuun vielä kuvakollaasia viime viikonlopun reissulta. Otimme jälleen iloa irti Semesterticketista, ja suuntasimme parin kaverini kanssa päiväretkelle Osnabrückiin. Mukavaa oli, ja löytyipä torilta jopa " finnische Spezialitäten" myyvä koju, josta matkaaja sai ostettua herkullista loimulohta!

Sateenvarjokatu

Entinen linna, nykyinen yliopisto

Harvinaisen ruma talo

Ps. Ensi viikolla Dortmundissa juhlitaan mestareiden liigan voittoa, Nur der BVB!

Entschuldigung, aber woher kommen Sie?

Tenttiurakoinnin jälkeen maaliskuu on ollut pääasiassa lomailua. Seuraava lukukausi käynnistyykin vasta huhtikuun puolella, joten vapaa-aikaa on ollut melkein turhankin paljon. Kuukauteen on mahtunut niin ennenaikaista kevätsäätä, taka-talvesta nauttimista Puolassa sekä jalkapallolomailua suomalaisessa seurassa. Tällä hetkellä istun junassa kohti Bremenin lentokenttää, josta Ryanairin budjettisiipien olisi tarkoitus lennättää minut Suomeen lomailemaan ja nauttimaan pääsiäisen keväthangista, leveästä ruokapöydästä sekä saunan lämmöstä. Ei täällä "maailmalla" montaa asiaa Suomesta kaipaa, mutta kliseiset ruisleipä sekä sauna kuuluvat niihin poikkeuksiin.

Mutta seuraavaksi muutama sana saksalaisesta jalkapallosta ja kiinnostuneille pientä vinkkiä kuinka siitä pääsee vaivattomammin nauttimaan. Onnistuimme yhdistämään omaan reissuumme peräti kolme peliä. Aikataulujen puolesta lauantain pelipäiviin saattaisi onnistua jopa kaksikin peliä päivään, mutta en lähtisi moista suosittelemaan. Kiireen mukanaantuoma stressi on kuitenkin melko paha tunnelmantappaja.

Älä ole katsomossa vihainen kuin lintu

Tärkeintä on toki ensin päättää, minkä joukkueen ottelua haluaa päästä katsomaan, ja valita myös sopiva vastustaja. Samalla kannattaa kuitenkin muistaa, että mitä kovempitasoinen ottelu on ennakkoon luvassa, sitä vaikeampaa on lippujen saaminen. Paksu lompakko madaltaa toki esteitä, mutta näin opiskelijabudjettia noudattaessa jätän setelitukon heiluttelun omaan arvoonsa.

Kotijoukkueeni Borussia Dortmund on katsojakapasiteetiltaan yksi euroopan suurimpia; Bundesliga-otteluun keltamustia faneja saapuu vastustajasta riippumatta yli 80 000. Jos kauden aikana aikoo katsoa useampia otteluita, on jäsenyyden (n. 50e) ostaminen mahdollisesti järkevää, sillä jäsenille lippujen ennakkomyynti aukeaa muutamaa päivää aikaisemmin. Meille tavallisille tallaajille lippujen ennakkomyynti aukeaa yleensä noin neljä viikkoa ennen ottelupäivää, maanantaina kello 8:30. Lippuja on mahdollista ostaa nettikaupasta, mutta varmin tapa saada liput on mennä fanikauppaan hyvissä ajoin. Huippupeleihin (liigan kärkikamppailut sekä NRW:n paikallispelit) yhden ostajan on mahdollista hankkia kaksi lippua, muihin otteluihin neljä. Suomivieraiden vuoksi tarvitsin 8 lippua, joten olimme kaverini kanssa stadionin myymälässä 8:35. Jonoa oli jo silloin 15min verran, ja lopulta lippuja ostaessamme saimme viimeiset kahdeksan lähekkäistä paikkaa.

Paikat kannattaa valita mahdollisimman läheltä eteläpäätyä. Südtribunen seisomakatsomo, Gelbe Wand, pitää huikeaa meteliä läpi koko ottelun. Omat paikkamme olivat Südwestin piippuhyllyltä, mutta pelitapahtumia oli helppo seurata ja meteliä riitti jopa sinne asti. Kyseiset paikat kustansivat 29e/lippu, joka on mielestäni kohtuuhinta parhaimmasta tunnelmasta, mitä olen koskaan futisstadionilla kokenut. Old Traffordin muistot parin vuoden takaa tuntuvat nykyisin melkoisen vaisulta. Tosin mikäpä loisikaan paremmin tunnelmaa, kuin kotijoukkueen 5-1 – murskajaiset Freiburgista!

Oli siellä muitakin

Päätapahtuman lisäksi kävimme katsomassa 2. Bundesligaa Duisburgissa, jossa vastakkain pelasivat kotijoukkue MSV Duisburg sekä Energie Cottbus. Sarjataulukon mukaan kotijoukkue lähti otteluun altavastaajana, mutta niin vain kotiyleisön mylvinnän avustamana sinipaidat ottivat voiton! Stadion oli melko seisomakatsomoa lukuunottamatta melko tyhjillään, mutta tunnelma oli erinomainen. Opiskelijahintaiset liput ovat vain 8e sekä normaalit vain 12e, joten hinta/laatusuhde oli kohdallaan. Se ettei kummankaan joukkueen pelaajista ole juurikaan tietoa ei pahemmin haitannut, sillä tunnelma ja ihmisten eläminen täysillä mukana kentän tapahtumissa ovat ehdottomasti tärkeintä. Esimerkkinä toimikoot futista vähemmän seuraava kaverini joka rankkarin kohdalla tokaisi "Ai se vetää noin läheltä!" Ja myös hän sanoi ottelun jälkeen menevänsä ehdottomasti uudelleen stadionille.

MSV!

Viikonlopun kolmas ottelumme oli Borussia Mönchengladbach – Hannover SV. Tähän otteluun ostimme liput samana viikonloppuna nettikaupasta. Vapaita paikkoja oli enää tarjolla vain pohjoispäädyssä, fanikatsomon ollessa etelässä. Tämä söi huomattavan paljon tunnelmaa ottelutapahtumien lisäksi ollessa kovin vaisuja. Lisäksi sunnuntai-iltana olut virtasi katsojien kurkusta hiukan aiempaa viikonloppua vähemmän, joka myös saattoi hiukan vaikuttaa yleisön huutomyrskyn laimeuteen. Ei kai kyseistä ohrapirtelöä turhaan kutsuta myös mökäöljyksi. Liput olivat kuitenkin hiukan Dortmundia halvemmat, 24e. Yleensä Bundesligan lippuhinnat liikkuvat 20-40e välillä istumapaikasta sekä stadionista riippuen, mutta hintataso on huomattavasti monelle futisturistille rakasta englantia alhaisempi. Lisäksi olutta sekä bratwurstia saa usein jopa suoraan katsomosta, mutta useat stadionit vaativat käytettäväksi erillistä korttia, jonne voi ladata rahaa. Ottelun jälkeen kortin pantin sekä jäljelle jääneet rahat saa kuitenkin helposti takaisin, joten tämä käytäntö on erittäin toimiva.

Kesällä maisema saattaisi olla kauniimpikin

Jokainen pelilippu sisältää myös VRR (Verkehr Rhein-Ruhr) alueen paikallisliikennelipun stadionille ja takaisin kotiin. Tämä on erittäin hyvä lisä, sillä normaalihintainen lippu Dortmundista Duisburgiin kustantaisi 13e, mutta pelilipun avulla matkat edestakaisin saa 12e, ja "kaupan päälle" pääsee vielä stadionille. Aikaa stadioneille siirtymisiin kannattaa kuitenkin varata paljon, sillä pelipäivinä junat ovat todella ruuhkaisia ja usein myöhässä. Pelipäivä on juhlapäivä, joten kyseisille päiville on turha suunnitella kovin paljoa muuta ohjelmaa. Katsojat alkavat yleensä saapua stadionille jo pari tuntia ennen ottelua, ja vielä tunnin ottelun päättymisen jälkeen sieltä täältä voi kuulla kannattajien laulua ja julkisissa liikennevälineissä istumapaikasta on turha haaveilla.

Lottovoittajille sekä muille insinööreille lippuja on mahdollista myös hankkia viagogo.de – nimisen palvelun kautta. Lisäksi useat matkajärjestäjät järjestävät pelimatkoja, jolloin myös majoitus ja stadionkierros kuuluvat pakettiin. Tämä on siis ratkaisu helpon lomailun ystäville, jos vain kukkaronnyörit antavat myöten.

Vielä otsikkoon palatakseni, rakas kielemme herätti ansaitusti hyvin paljon huomiota. 8-9 hengen suomalaisporukasta lähtee yllättävän paljon ääntä, ja useamman kerran ihmiset tulivat hetken pälpätystämme kuunneltuaan kysymään, että mistä päin olemme kotoisin. Yleisimmät veikkaukset menivät jälleen ruotsille ja norjalle, mutta muutama tunnisti jopa kielemme. Siinä missä useat vaihtarikaverini ovat valitelleet taustansa aiheuttavan ihmisissä yleensä ennakkoluuloja tai huonoa kohtelua, suurin osa vaikuttaisi olevan erittäin innoissaan päästessään puhumaan suomalaisten kanssa. Kai se on sitten jonkinasteinen veikkausvoitto syntyä Suomeen.

Raikas merituuli puhalsi

Juna alkaa olla perillä määränpäätä, joten Puolasta tarinointi jää tällä kertaa vähemmälle. Kuvat kuitenkin kertonevat tarpeeksi, ja voin suositella ehdottomasti Gdanskia kaupunkilomakohteena! Suomalaiseen makuun erittäin halvat hinnat varsinkin ravintoloissa, ja kesällä naapurikaupunki Sopotin hiekkarannat ovat varmasti täynnä. Tällä kertaa rantalomailu jäi vähemmälle lämpötilan ollessa pakkasen puolella ja hyytävän merituulen viilentäessä kasvoja, mutta kesällä tilanne on vamasti toinen. Aina ei tarvitse siis lähteä välimerelle löytääkseen komeita hiekkarantoja, hyviä ravintoloita sekä railakasta yöelämää. Kielimuuri oli toki melko suuri, mutta ainakin ravintoloissa saimme palvelua tarvittaessa myös englanniksi, mutta puolalaisen kaverini avulla päädyimme onneksemme paikallisten suosimiin paikkoihin. Näin pääsiäisen aikaan Puolassa sekä Ukrainassa voi nauttia vaikka syömällä paikallista pääsiäisherkkua, Paskaa. Onneksi tämä vähemmän houkutteleva ruokalajin nimi meni tälle leivonnaiselle, eikä kotoisalle mämmillemme.

Kaikki kiva kielletään

Sopotin laituri, "Molo"

Gdanskin katuja

Ahoi vom Hafen

Oikeastaan otsikko on päivää tai paria etuajassa, mutta kuuden kuukauden asuntolaelämisen jälkeen (rakastettu) ja vihattu Hacheneyn asuntola jää taakse, ja uusi koti löytyi pahamaineisesta pohjois-Dortmundista sataman vierestä. Otan siis askeleen lähemmäs "normaaleja" saksalaisopiskelijoita, sillä valtaosa nuorista ihmisistä Saksassa asuvat WG:ssä (Wohngemeinschaftissa), eli useammasta asukkaasta koostuvassa normaalissa asunnossa. Vanhan vuokrasopimukseni kuluessa umpeen stressitaso asunnon löytymisen suhteen alkoi kohota ikävän korkealle, sillä ehdin jo useamman asuntonäytön jälkeen kuulla "kiitos, mutta ei kiitos". Oma oli tosin vikani sillä aloitin asuntohaun auttamatta liian myöhään. Loppu on kuitenkin tässä tarinassa onnellinen, ja ensi viikolla uusi koti avaa ovensa ja toivon mukaan saksan puhumisen määrä kasvaa huomattavasti. Nykyisen asuntoni huonoja puolia olivat onneton sijainti, 20 hengen kanssa jaettu todella törkyinen keittiö, ja saksalaisten puute. Englanti tosin sujuu nykyisin huomattavasti sujuvammin kuin puoli vuotta sitten ja olen saanut muutamia todella hyviä ystäviä yhteisen asuntolaelämisen tuloksena, joten en ole pätkääkään katkera näennäisesti huonosta onnestani Studentenwerkin asuntolotossa.

Turisti Düsseldorfissa

Muutama viikko sitten sain odotettuja suomalaisvieraita. Viikonloppu kuluikin hyvissä merkeissä vieraiden muistellessa omaa Erasmusaikaansa paikallisiin vaihtareihin tutustuessa, oluita maistellessa ja futispelissä Gelsenkirchenissä. Kyseinen ottelu oli pelillisesti todella heikko, ja Schalke hävisi viime hetken maalilla sarjajumbo Greuther Wurthille täysin oikeutetusti. Kotijoukkue asteli pukukoppiin yleisön viheltäessä, ja päädyssämme istuneet vierasjoukkueen fanit ottivat tilanteesta ilon irti mahtavan rumpuryhmän säestyksellä. Ottelun tasolla ei paikan päällä katsottaessa ole juuri mitään väliä, tunnelma on se mikä saa ihmiset tulemaan paikan päälle kerta toisensa jälkeen. 

Pukki!

Saksan jalkapallosarjoissa on euroopan korkein yleisökeskiarvo, joten lippujen hankinta ei ole täysin vaivatonta. Lisäksi varsinkin BVB:n menestyksen myötä liput ovat erittäin kysyttyjä, joka valitettavasti on nostanut myös lippujen hintoja.

Parin viikon päästä seuraava suomalaislauma saapuu vierailulle Dortmundiin, ja silloin suuntaamme BVB:n peliin Signal Iduna Parkille. Lippujen hankinnasta sen verran, että lipunmyynnin ennakkomyynnin (VKK) alkamispäivät ovat merkitty selkeästi nettisivuilla. Homma aukeaa klo 8:30, joten jos lipun otteluun haluaa saada, on oltava ajoissa liikkeellä. Lippu on mahdollista ostaa nettikaupan kautta, mutta tällä kertaa tarvitsin 8 lippua, joten olimme naapurin kanssa hyvissä ajoin Stadionin kaupassa jonottamassa. klo 8:50 kädessäni oli kahdeksan lippua, mutta ne olivatkin viimeiset vierekkäiset paikat koko stadionilla. Puolessa tunnissa koko stadionin n. 80 000 paikkaa oli loppuunmyyty, joten emme olleet ainoita ketkä peliin halusivat. Toki suuri osa paikoista on varattu kausikorttilaisille ja jäsenille, mutta kysyntä on kovaa.

Jos halua on päästä katsomaan huippupelejä, silloin on oltava valmis myös tekemään uhrauksia. Useampi kaverini olivat katsomassa syksyllä mestareiden liigaa Real Madridia vastaan, mutta sitä ennen he jonottivatkin yli 12 tuntia ulkosalla nollakelissä. Valitettavasti myös lippujen trokaus on hyvin tyypillistä, joten rahatukkoa heiluttamalla stadionille kyllä pääsee.

Dortmundin Rhino stadionin edustalla

Huomenna olisi luvassa toinen tentti, Fügende Fertigunstechnologie. Saksalaiset haluavat mitata osaamista hiukan erilaisella tyylillä kuin Suomen yliopistoissa. Tampereella olen tottunut kolmen tunnin tenttiaikaan ja sen myötä siihen, että aikaa on vähintäänkin riittävästi ja aivolohkojen synkimmissäkin koloissa majailevat tiedot on mahdollista oksentaa paperille. Täällä tilanne oli hiukan erilainen, sillä tenttiaika oli rajattu yhteen tuntiin, ja vastauspapereita oli 15 sivua.  Ideana on siis se, että jos tiedät kysymykseen vastauksen, ehdit kirjoittaa sen ja siirtyä seuraavaan. Ja jos tiedät kaikesta kaiken, tunti riittää suhteellisen kevyesti, ellei käteen iske kirjoituksen myötä kramppi. Typerälle eramuslaiselle tämä tuli kuitenkin yllätyksenä, ja samalla kun yritin ymmärtää kysymysten sisältöä, kello raksutti armottomalla nopeudellaan eteenpäin. Lopputuloksena parin kysymyksen vastaukset jäivät todella vajavaiseksi, ja tunsin itseni todella tyhmäksi. Ja ainakin konetekniikan puolella Erasmus-leimalla ei saa mitään armoa. Nyt taustalla on kuitenkin kokemus yhdestä tentistä, joten huomenna en aio jumittua kysymyksiin joihin en samantien tiedä vastausta, vaan jätän paperin niiltä kohdin suosiolla tyhjäksi. Lisäksi monet laitokset käyttävät suullista tenttiä osaamisen mittarina. Omalle kohdalleni näitä ei tosin ole sattunut (ellei saksan kursseja lasketa mukaan).

Turisti Wuppertalissa

Turisti Paderbornissa

Blogin päivitystahti on tippunut roimasti, enkä enää edes viitsi lupailla mitään aikatauluja seuraavan raapustuksen suhteen. Tulee kun on tullakseen.

Ich weiß der Anfang Anzufangen ist hart

Kuukauden tauko tämänkin kirjoittelusta, tosin ehkä ihan syystäkin. Käväisin lomailemassa pari viikkoa Suomessa joulun kunniaksi, mutta hyvältähän se tuntuu vain olla takaisin täällä.  Luentokautta on pari viikkoa jäljellä, jonka jälkeen helmikuussa olisi muutamia tenttejä edessä, ja toivon mukaan jossain vaiheessa löydän työharjoittelupaikan toiselle lukukaudelle, jotta saisin hiukan mielekkäämpää tekemistä tehottoman opiskelun sijaan. Mutta saadakseni lisää mielenkiintoa blogin kirjoitteluun päätin vaihtaa hiukan näkökulmaa, ja koittaa kirjoittaa jatkossa jostain hiukan erityyppisistä teemoista, kuin omista tapahtumistani aikajärjestyksessä.

Tämänkertaiseen katsaukseen pääsevät saksalaiset elintarvikkeet. Matti Näsän sanoja lainatakseni: "mäkin oon tuotannii aikamoinen kulinaristi. Elikkä tulee ruuan kanssa pelattua vähä niinku joka päivä, sitähä kuolis nälkää muute!" Eli hyvin arkipäiväinen asia, mutta melkoisen suuressa roolissa joka päivä. Esittelyyn päätyneet tuotteet ovat sekalaisessa järjestyksessä ilman sen suurempaa painoarvoa.

Buttermilch-Dessert

Kyseessä on siis joku hyvinkin paljon jogurttia muistuttava piimäjälkkäri. Erittäin rasvainen, erittäin sokerinen, ja erittäin maukas. Vielä kun nuo törppöset eivät ole kovin kalliita (alle 50snt), ostoskorista löytyy hyvin usein kyseisiä tuotteita.

Juustolla ja leivällä kuorrutettu makkara

Löysin eilen juna-aseman myymälästä tämän herkkupaketin. Hyvin rasvaisen ja suolaisen juusto-leipä-kuoren sisään oli piilotettu bratwurstia hiukan jauhoisampi makkara. Voin vain kuvitella kuinka monen yöeläjän loppuyön tämä tuote on aikojen saatossa pelastanut. Tulen ostamaan toistekin!

Spülmittel-jälkkäri

Mensassa tarjoiltava jälkiruoka"vanukas", jonka päällä on jonkin sortin kookosraastetta ja suklaahippuja tuomassa väriä. Maku  muistuttaa sitruunaisen tiskiaineen hajua, mutta siitä huolimatta moinen limakulho tarjottimelleni päätyy yllättävän usein. Maistuu yhtä heikolle kuin näyttää.

Brötchen

Aivan se ja sama mihin ruokakauppaan tai leipomoon menet, tulet löytämään tämän pyörylän valikoimasta. Jo päivän paperipussissa seisomisen jälkeen muuttuu melkoisen kivikuoriseksi, mutta onhan tuore sämpylä vain hyvää.

Schloss

Lähikauppa Neton oma olutmerkki, joka ei ole hinnalla pilattu. Ilman panttia kyseinen pötkylä kustantaa 35snt, ja sisältö on oikein maukasta lageria. Punainen tölkki on "fein würzig", mutta makuero tavalliseen lageriin on melko lievä. On kuitenkin kevyempi kantaa kuin lasipullot, joten miksipä ei?

Kirjoittajalle on iskenyt "tenttikiireiden" nimellä kulkeva laiskuus, mutta seuraava raapustus olisi tarkoitus saada kokoon jo ensi viikolla. Viikonloppuna on nimittäin luvassa suomalaisvierailuja ja Schalken futismatsi, joten jalkapalloaiheinen kirjoitus on todennäköisesti luvassa.

Hans Riegel aus Bonn

Xantenin portti

Viime viikonloppu tuli oltua liikkeellä siihen tahtiin, että olisi kaivannut toisen viikonlopun heti perään. No sitä ei herunut, mutta maksuksi jonkinsorttinen talvenaloitteluflunssa ja yskä koituivat talvisen matkailun hinnaksi. Mutta missä sitä sitten tuli oltua?

Arktinen Colosseum

Lauantaina retkueemme otti suunnan kohti Xantenia, pientä kaupunkia lähellä Alankomaiden rajaa. Kaupunki oli oikein idyllinen pienehkö paikka, joka keräsi muutamia turisteja lähialueelta lähinnä historiansa vuoksi. Alueella oli nimittäin muutamat vuodet sitten roomalaisten rakentama kaupunki. Jäljellä oli enää muutamia raunioita, mutta oli todella vaikuttavaa nähdä temppelinrauniot kohoamassa lumikenttien keskeltä. Raunioiden lisäksi alueelle oli rakennettu komea roomalaisajasta kertova museo. Vahinko vain että löysimme museon turhan myöhään, ja jouduimme ravaamaan näyttelytilan aivan liian nopeasti ennen sulkemisaikaa.

Hafen - temppeli

Kaupungin keskustasta löytyi myös tuttuun saksalaiseen tyyliin joulutori. Jokainen kaupunki mainostaa toki omaa joulutoriaan upeimmaksi, mutta omaan makuuni kaikki ovat melko samanlaisia: pieniä kaupustelumökkejä ahdettuna eri muotoiseen tilaan, Bratwurst käryää sekä Glühwein höyryää. Xantenin jälkeen päätimme junanvaihdon yhteydessä vilkaista vielä Duisburgin joulutoria, mutta samaa tavaraa sieltäkin löytyi.

Duisburgin taidonnäyte

Sunnuntaina vuorossa oli ESN:n järjestämä päiväretki Länsi-Saksan entiseen pääkaupunkiin, Bonniin. Ensimmäisenä kohteenamme oli Haus der Gesichte, Saksan historiaan vuosilta 1945-2012 perehtynyt museo. Oppaamme avulla saimmekin hienon katsauksen jakautuneen valtion molempiin puoliin, sekä yhdistymisen jälkeiseen aikaan. Voin suositella paikkaa jokaiselle Bonnin kävijälle, varsinkin kun pääsymaksua ei kyseisessä paikassa taida olla (ainakaan meidän ei tarvinnut maksaa mitään). Bonnin keskustasta löytyi myös joulutori, jonka tunnelmaa latisti hiukan vesisade sekä loskassa kahlaaminen. Kiersimme kuitenkin kaupungin keskustan tärkeimmät nähtävyydet läpi oppaamme avulla. Beethovenin kotitalo tuli myös nähtyä, tosin eipä tuo ulkopuolelta katsottua juurikaan normaalia kerrostalokämppää kummemalta näyttänyt. Tekstin otsikon luettua sanataiturit voivat yhdistellä jokaisen sanan alkukirjaimista herkkusuille tutun tuotemerkin, jonka tehtaat sijaitsevat vielä tänäkin päivänä Bonnissa.

Bochumin tehtaan sulkemisen jälkipyykkiä

Saksalaisen autoteollisuuden helmi

Mikä puuttuu keskeltä?

Beethovenin koti

Muuten viikko ei juurikaan yllätyksiä tarjonnut. Lumi sai varsinkin etelämpää kotoisin olevat vaihtariystäväni melkoisen iloiselle päälle. Tosin monet valittivat kyseisen aineen olevan varsin kylmää. Valitus näköjään vaikutti myös säätilaan, sillä eilen lumisade muuttui vedeksi ja tänään lämpötila nousikin jo lähemmäs kymmentä astetta. Lisäksi torstaina vuorossa oli jälleen kerran International Dinner, tällä kertaa jouluteemaisena. Kokkailemani joulutortut tekivät hyvin kauppansa, ja aterian jälkeen pääsin harjoittelemaan jouluaattona odottavaa olotilaa. Tosin kotosalla en joisi täyden mahan päälle vielä kupillista munatotia.

Herkkuosio

Tässä olisi enää viikko jäljellä ennen lentämistä takaisin Suomeen viettämään kahden viikon lomaa. Joten seuraava kirjoitus tulee todennäköisesti keräämään jonkinlaista väliyhteenvetoa oikein mainiosta syksystä. Nyt pitsan tekoon!