Nächste Haltestelle: London!

Reissuväsymys ei ole vieläkään hellittänyt, mutta kokeillaan nyt kuitenkin josko sitä saisi tekstiä aikaiseksi. Oikolukua en tosin harrasta tälläkään kertaa, joten pahoitelut madhollisista kijroitusvihreistä.

Viikko sitten viikonloppua tuli vietettyä pitkästä aikaa pelkästään Dortmundissa. Unkarilaiset kaverini halusivat tehdä pienen kotimatkan ruokakulttuurin merkeissä, joten kokkasimme yhdessä Langosia. Kyseessä on siis käytännössä friteerattua pitsataikinaa, jonka päälle lätkäistään oman maun mukaan hapankermaa, valkosipulia sekä juustoa. Hyvin epäterveellistä, rasvaista ja todella hyvää!

 ESN-toiminnassa aktiivisena pyörivä saksalaisopiskelija oli viettänyt oman erasmusvuotensa Islannissa 2010-2011. Innokkaana skeittaajana mies innostui kuvaamaan rullailunsa lisäksi myös normaalia vaihtoelämäänsä hiukan keskivertoa enemmän. Tuloksena oli lopulta n. 300h videomateriaalia, ja kyseisistä pätkistä koottu kokoillan elokuva. Toivottavasti leffa tulee jossain vaiheessa myös yleiseen jakoon netin ihmeelliseen maailmaan, sillä voisin suositella sitä jokaiselle, joka vielä kotisohvillaan miettii kannattaako sitä lähteä vaihtoon vai ei. Trailerin pääsee näkemään täältä.

Keskiviikkona oli siis kyseisen leffan ensi-ilta yliopistolla. Paikalla oli n. 200 vaihtoelämästä kiinnostunutta, ja shampanjavastaanotto teki tilaisuudesta oikein komean. Ilta venähti puolilleöin, ja sänkyyn  pääsin joskus puoli 1 aikoihin.

Torstaina klo 3.00 kello kuitenkin herätti reissaajan, sillä oli aika lähteä Lontooseen! Autossa matkalla kentälle sitä mietti miten näin väsyneenä kykenee tekemään yhtään mitään, mutta tuossa vaiheessa väsymyksestä ei ollut tietoakaan, ainakaan jos otetaan vertailukohdaksi sunnuntai. Aikaisesta lähdöstä johtuen olimme kuitenkin perillä hyvissä ajoin, ja joukkoliikenneseikkailun jälkeen pääsimme hostellille puoliltapäivin. Matkaseurueemme koko oli peräti 15, joten koko porukan organisointi oli välillä melkoista sekasortoa sekä eteneminen hidasta. Kenestäkään emme tosin olisi halunneet luopua, sillä olimme oikein loistavalla porukalla liikkeellä.

Matka-aikaa oli siis torstai, perjantai sekä lauantai. Lauantain ja sunnuntain välisen yön vietimme juna- sekä lentoasemalla, ja saavuimme sunnuntaina aamupäivällä takaisin Dortmundiin. Aikaa oli aivan liian vähän tuon kokoluokan kaupunkiin, mutta jäipähän ainakin kaipuuta reissata kaupunkiin uudestaan. Kolmen päivän aikana ehdimme kuitenkin nähdä kuuluisimmat nähtävyydet, bilettää Lontoon yöelämässä, nauttia pubiruuasta , kävellä aivan liian paljon, harhailla metrolinjoissa. Museoista ehdin nähdä vain natural history museumin. Tämä jäi hiukan kaivelemaan, sillä päiväreissumme etenivät aivan liian hitaasti isosta laumastamme johtuen. Saksan jälkeen Lontoo tuntui myös todella kalliilta, mutta hinnat olivat lopulta "vain" Helsingin tasoa, jos sitäkään.

Tällä kertaa tekstiä ei synny kyllä tämän enempää, mutta jospa muutamat reissukuvat korvaavat kirjainten vähyyttä

Ich denke, wir sind hier ein bisschen nutzlos.

Hyvää perjantaita! Erityisen hyvän tästä aamusta tekee se, että muistin luentoni olleen peruttu juuri ennen yliopistolle lähtemistä, en vasta tyhjään luentosaliin saapuessani kuten tavallisesti vastaavassa tilanteessa.

Viime päivityksen yhteydessä lupailin kertoa jotain karnevaaleista sekä Münchenista, joten mennäänpä suoraan asiaan.

Karnevaalikausi, eli "viides vuodenaika" käynnistyi Kölnissä 11.11 klo 11:11. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vuoden pimeimpään aikaan on haluttu saada hyvä syy piristää ihmisiä ja juhlia iloisissa merkeissä. Joulun aikaan mitään tapahtumia ei juurikaan ole, mutta kuulemma vuodenvaihteessa juhlat ovat melkoisen isot, ja karnevaalikausi huipentuu keväällä Rosenmontagiin ("laskiaismaanantai"). Niissä bileissä toivotetaan myös kevät tervetulleeksi, mutta ei mennä niin kauas vielä.

Köln Hbf

Erasmus-joukkiomme heräsi siis sunnuntaiaamuna luvattoman aikaisin, jotta ehdimme täpötäyteen junaan klo 8:45. Tunsin itseni melkoisen tylsäksi ilman mitään asua, sen verran upeita ja kekseliäitä asuja ihmiset olivat pukeneet päälleen. Jo junamatkasta lähtien tunnelma muistutti kovasti kotoista Wappua; ikähaitari oli todellakin vauvasta vaariin, kaikki olivat erittäin iloisissa (joskin monet myös väsyneissä) tunnelmissa, ja skumppapullot poksahtelivat siellä täällä.

Hyvää wappua?

Ja juhlajuna oli todellakin täynnä, sillä monet epäonniset matkaajat joutuivat keksimään vaihtoehtoisen ratkaisun päästä ajoissa Kölniin, sillä muutaman viimeisen aseman kohdalla ketään ei enää otettu kyytiin. 

Asemalle päästyämme huomasimme melko nopeasti, ettei tänään tarvitse todellakaan juhlia yksin: omaa kävelyreittiä ei pystynyt käytännössä valitsemaan, vaan oli kuljettava ihmisvirran mukana kohti tuomiokirkon aukiota. Ulos päästyämme musiikki raikasi, ja ihmismeri avautui edessämme. Mutta mikäs siinä oli ollessa, aurinko paistoi ja kaikilla oli kivaa! Ympäri kaupunkia oli järjestetty erilaisia musiikkiesityksiä. Näimme mm. hyvin värikkään rumpuryhmän, hollantilaisen katusoittajakulkueen, perässä vedettävän diskon ja perinteistä saksalaista juopotteluhumppaa soittavan nahkahousuporukan.

Rumpuryhmä

Karnevaalit loppuivat itseltäni kuitenkin melko ajoissa, sillä maanantaina täytyi herätä ajoissa. Puoli kahdeksalta olimme kuitenkin silmät ristissä odottamassa ekskursiobussia kohti Münchenia. Kyseessä oli Produktionsplanung und -steuerung - kurssin järjestämä reissu Moisburgissa sijaitsevalle Jungheinrichin tehtaalle. Tuli jälleen huomattua kuinka iso maa Saksa onkaan, 7h bussimatkan aikana maisemat ehtivät muuttua ydinvoimalataustaisista lakeuksista kukkuloihin, pitkiin tunneleihin, sekä jokilaaksoihin. Jopa havumetsää löytyi maisemista jotka muistuttivat hyvin paljon Hervannan valtaväylää.

Rathaus

Saavuimme Müncheniin hyvissä ajoin, joten ilta oli pyhitetty kaupunkiin tutustumiselle ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Brasilialais-japanilainen kaverini ryhtyi vaihtariosastomme oppaaksi, ja kiersimmekin keskustan alueella kamerat kädessä tärkeimmät nähtävyydet melkoisella tahdilla läpi. Lisäksi kävimme tuijottamassa komeinta näkemääni futisstadionia, Allianz-arenaa. Ilta päättyi Saksan kuuluisimpaan kapakkaan, Hofbräuhausiin. Kyseessä on valtava panimoravintola, missä tunnelma muistuttaa hyvin pitkälti Oktoberfestia: humppa raikaa, ruuan kanssa ei turhia hienostella, ja oluet ovat sopivan kokoisia. Sain vihdoin myös eteeni lautasellisen Schweinhaxenia ja hapankaalia!

Lederhosen!

"Hölökyn kölökyn"

Surhaxen

Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, akku ei sallinut salaman käyttöä

Tehdasvierailu seuraavana päivänä oli erittäin mielenkiintoinen. Meidät otettiin lämpimästi vastaan, mutta päivän ohjelma oli erittäin tiukka: noin yhdeksän tunnin ajan luentoja, tehdasvierailua ja case-opiskelua, jonka jälkeen esitelmät omista aiheistamme sekä keskustelua asian ympäriltä. Tässä vaiheessa on hyvä selventää tekstin otsikkoa, sillä ryhmissä työskennellessämme tunsimme brassikaverini kanssa itsemme totaalisen hyödyttömäksi. Reissuporukkamme oli n. 40 henkeä, joista kymmenkunta oli vaihtareita, loput saksalaisia. Reissukieli oli siis luonnollisesti saksa, ja yllättävän hyvin sitä pärjäsi pari päivää ilman englantia. Mutta ongelmat alkoivat kun olisi pitänyt puhua tuotannonohjauksen tarvesuunnittelun merkityksestä, kun trukin etumoduulista asiakkaat haluavat useita erilaisia variaatioita. Ryhmäläisten keskustelussa pysyi juuri ja juuri mukana, mutta turhautuminen on käsinkosketeltavissa kun itse ei kykene sanomaan asiaan mitään, kun ei vain löydy sanoja. "Opiskele, opiskele, opiskele!" - huudan siis itselleni jatkossa pään sisällä. Menoa tehtaalla katsellessani aloin nimittäin tosissani miettiä, josko jälkimmäisen lukukauden pyhittäisi työharjoittelulle. Harjoittelupaikkoja pitäisi kuulemma löytyä suhteellisen helposti ympäri Saksaa, kunhan vain on valmis tinkimään palkasta. Päivästä kuitenkin selvittiin, ja väsynyt seurue oli takaisin Dortmundissa joskus tiistain ja keskiviikon välisenä yönä.

Allianz-arena

Koto-Suomessa oli tällä viikolla ilmeisesti jonkinlainen ruuantuottajien kannanotto kohonneita kuluttajahintoja (sekä toki alhaisia tuottajahintoja) kohtaan. Asiasta en tarpeeksi ymmärrä että pohtisin tässä syitä, mutta elintaso on nykyisessä kotimaassani hyvin pitkälti samalla tasolla kuin siellä pohjoisessakin, mutta ostovoimaa tuntuu köyhällä opiskelijallakin löytyvän huomattavasti enemmän täällä. Usein ruuan hintaeroa ei yksittäisiä tuotteita ostaessa juurikaan mieti, mutta kassalla sitä yllättyy jatkuvasti, kun summa onkin selkeästi pienempi kuin olisi korin painosta voinut päätellä. 

Luettelen tähän kuitenkin jotain yleisiä hintoja, mitkä ovat jääneet mieleen.

Maitolitra: 55snt

400g naudan jauhelihaa (lihatiskiltä, ei vakuumipakattua): n. 2e

500g kanan fileepihvejä (suikalelihaa ei ole näkynyt): 2,5e

0,5l olut (pantin kanssa): 40-80snt.

1,5l mineraalivesi (pantin kanssa): 35-50snt.

Pikakahvi (riittää n. 100 kuppiin): 2,5e

yksittäinen jogurttipurkki: 30snt

Tuore sämpylä leipomossa: 30snt

Valmiiksi viipailtu 150g juustopaketti: 1,5e

Hedelmien kilohintoja en ulkoa muista, mutta ne ovat yleensä samoissa hinnoissa Suomen kanssa. Myös hollantilaiset tomaatit ovat Suomen hinnoissa, mutta lyhemmän matkaamisen vuoksi niissä on vielä makua jäljellä.

Tämä viikonloppu tullee vietettyä Dortmundissa tai korkeintaan jossain lähialueella, sillä ensi viikolla 15 hengen karavaani suuntaa kohti Lontoota! Palaillaan kirjoittelun pariin siis tuon reissun jälkeen.

Kenn dein Limit.

Kirjoittajaan on näemmä iskenyt laiskuus, kun päivitystahti on venähtänyt pariin viikkoon. Mutta ei nyt kuopata tätä hanketta kuitenkaan vielä, ainakin on enemmän kerrottavaa.

Heja heja BVB!

Lokakuun loppupuolella pääsin käymään ensimmäistä kertaa futiksen merkeissä Signal Iduna Parkilla. Otteluna oli tosin 3. Bundesligaa, vastakkain BVB U23 sekä Hansa Rostock. Sarjatasosta huolimatta tunnelma stadionilla oli erittäin kohdallaan. Siitä pitivät äänekkään kotikatsomon lisäksi muutama tuhat vierasfania, jotka olivat reissanneet pitkän matkan, ja päättivät nauttia aurinkoisesta, mutta hyytävän kylmästä syyspäivästä stadionilla. Herkullinen Glühwein lämmitti, mutta brassikaverini valittelivat katsomon kylmyyttä siihen malliin, että jo puoliajalla siirryimme kampusalueen kuppilaan katsomaan oikean BVB:n pelaamista. Ehkä ihan hyvä näin, sillä ottelu stadionilla päättyi kuulemma todella unettavan ottelun jälkeen 0-0 - tulokseen. Seuraavalla kerralla sitten oikean ottelun merkeissä katsomoon!

Urpo

Halloween on täällä suunnalla huomattavasti näkyvämpi juhla kuin Suomessa. Omalle ovelleni "Süßes oder Saures" - huutelevia kersoja ei eksynyt, mutta yliopistolla oli vaihtariurani suurimmat bileet. Neljä isoa telttaa, joissa kussakin eri tyylilajia soittava DJ. Teeman mukaan juhlijat olivat toki pukeutuneet naamiaisasuihin. Kotiin päästyäni iski tosin lievä järkytys, kun tajusin etteivät naamamaalini tahtoneetkaan irrota niin helposti. Hankaamalla saa kuitenkin ihmeitä aikaan, ja näin punasilmäinen matkaaja pääsi aloittamaan reissun kohti Dresdeniä.

Keskellä oleva torni ei kuulemma ollut ydinvoimala

Ideana oli siis tehdä pienimuotoinen TTY-tapaaminen Dresdenissä. Vähiä ropojamme säästääksemme päätimme kaverini kanssa käyttää kimppakyytipalvelua. Homma toimii siis siten, että yksinäiset kuljettajat ilmoittavat ajoreittinsä, aikataulunsa ja hintansa, ja halukkaat kyytiläiset voivat varata itselleen paikkoja autosta. Pääsimmekin näin erittäin vaivattomasti vaakasuunnassa halki koko Saksan alle viidessä tunnissa. Kiitokset hyvälle kuskille sekä nopeusrajoituksettomalle Autobahnille. Ainakin omalle kohdallemme osuneet kuskit olivat erittäin mukavia ja turvallisen tuntuisia, joten voin suositella palvelua muillekin.

Frauenkirche entisöitynä

Dresdeniä täytyy kyllä hiukan hehkuttaa; upea paikka! Kaupunki on kokoluokaltaan aikalailla Dortmundin luokkaa, noin puoli miljoonaa asukasta. Elbe jakaa kaupungin Altstadtiin sekä Neuestadtiin. Altstadt  on täynnä todella kauniita vanhoja rakennuksia, ja historiallista tunnelmaa. Tai rakennusten vanhuudesta voidaan olla montaa mieltä, sillä sodan jälkeen suurin osa rakennuksista oli muruina pitkin katuja, mutta taitavan entisöinnin jäljiltä alue näyttää todella komealle.

Neuestadt toi itselleni mieleen Berliinin tai Amsterdamin. Paljon pieniä kauppoja, kahviloita sekä baareja, hienoja taiteellisia yksityiskohtia, sekä persoonallisen näköistä väkeä polkupyörineen. Dresden oli kakkosvaihtoni vaihtokaupunkia valitessani, ja hiukan jäi kaivelemaan että tulikohan tehtyä väärä valinta. Mutta ehkäpä se ruoho on vain vihreämpää aidan toisella puolella, ja toki olen erittäin tyytyväinen myös omaan kotikylääni.

Yksi Elben varrella olevista linnoista

Normaali arkielämä täällä alkaa muistuttaa hyvin pitkälle opiskeluja Tampereella. Luentoja, harkkatöitä, läksyjä, silloin tällöin bileitä, ja aina vain pimenevä syksy. Sen tarkempaa kerrottavaa noista ei oikein tahdo siis löytyä, joten mitä sitä väkisin yrittämäänkään. Viikonloppuna olisi luvassa kuitenkin karnevaalit Kölnissä, ja ensi viikon alussa PPS-kurssin puitteissa ekskursio Müncheniin Jungheimrichin tehtaalle. Jospa noiden reissujen jälkeen tänne ilmestyisi jälleen lisää tekstiä.

Herkkua on siinä monenlaista!