Hans Riegel aus Bonn

Xantenin portti

Viime viikonloppu tuli oltua liikkeellä siihen tahtiin, että olisi kaivannut toisen viikonlopun heti perään. No sitä ei herunut, mutta maksuksi jonkinsorttinen talvenaloitteluflunssa ja yskä koituivat talvisen matkailun hinnaksi. Mutta missä sitä sitten tuli oltua?

Arktinen Colosseum

Lauantaina retkueemme otti suunnan kohti Xantenia, pientä kaupunkia lähellä Alankomaiden rajaa. Kaupunki oli oikein idyllinen pienehkö paikka, joka keräsi muutamia turisteja lähialueelta lähinnä historiansa vuoksi. Alueella oli nimittäin muutamat vuodet sitten roomalaisten rakentama kaupunki. Jäljellä oli enää muutamia raunioita, mutta oli todella vaikuttavaa nähdä temppelinrauniot kohoamassa lumikenttien keskeltä. Raunioiden lisäksi alueelle oli rakennettu komea roomalaisajasta kertova museo. Vahinko vain että löysimme museon turhan myöhään, ja jouduimme ravaamaan näyttelytilan aivan liian nopeasti ennen sulkemisaikaa.

Hafen - temppeli

Kaupungin keskustasta löytyi myös tuttuun saksalaiseen tyyliin joulutori. Jokainen kaupunki mainostaa toki omaa joulutoriaan upeimmaksi, mutta omaan makuuni kaikki ovat melko samanlaisia: pieniä kaupustelumökkejä ahdettuna eri muotoiseen tilaan, Bratwurst käryää sekä Glühwein höyryää. Xantenin jälkeen päätimme junanvaihdon yhteydessä vilkaista vielä Duisburgin joulutoria, mutta samaa tavaraa sieltäkin löytyi.

Duisburgin taidonnäyte

Sunnuntaina vuorossa oli ESN:n järjestämä päiväretki Länsi-Saksan entiseen pääkaupunkiin, Bonniin. Ensimmäisenä kohteenamme oli Haus der Gesichte, Saksan historiaan vuosilta 1945-2012 perehtynyt museo. Oppaamme avulla saimmekin hienon katsauksen jakautuneen valtion molempiin puoliin, sekä yhdistymisen jälkeiseen aikaan. Voin suositella paikkaa jokaiselle Bonnin kävijälle, varsinkin kun pääsymaksua ei kyseisessä paikassa taida olla (ainakaan meidän ei tarvinnut maksaa mitään). Bonnin keskustasta löytyi myös joulutori, jonka tunnelmaa latisti hiukan vesisade sekä loskassa kahlaaminen. Kiersimme kuitenkin kaupungin keskustan tärkeimmät nähtävyydet läpi oppaamme avulla. Beethovenin kotitalo tuli myös nähtyä, tosin eipä tuo ulkopuolelta katsottua juurikaan normaalia kerrostalokämppää kummemalta näyttänyt. Tekstin otsikon luettua sanataiturit voivat yhdistellä jokaisen sanan alkukirjaimista herkkusuille tutun tuotemerkin, jonka tehtaat sijaitsevat vielä tänäkin päivänä Bonnissa.

Bochumin tehtaan sulkemisen jälkipyykkiä

Saksalaisen autoteollisuuden helmi

Mikä puuttuu keskeltä?

Beethovenin koti

Muuten viikko ei juurikaan yllätyksiä tarjonnut. Lumi sai varsinkin etelämpää kotoisin olevat vaihtariystäväni melkoisen iloiselle päälle. Tosin monet valittivat kyseisen aineen olevan varsin kylmää. Valitus näköjään vaikutti myös säätilaan, sillä eilen lumisade muuttui vedeksi ja tänään lämpötila nousikin jo lähemmäs kymmentä astetta. Lisäksi torstaina vuorossa oli jälleen kerran International Dinner, tällä kertaa jouluteemaisena. Kokkailemani joulutortut tekivät hyvin kauppansa, ja aterian jälkeen pääsin harjoittelemaan jouluaattona odottavaa olotilaa. Tosin kotosalla en joisi täyden mahan päälle vielä kupillista munatotia.

Herkkuosio

Tässä olisi enää viikko jäljellä ennen lentämistä takaisin Suomeen viettämään kahden viikon lomaa. Joten seuraava kirjoitus tulee todennäköisesti keräämään jonkinlaista väliyhteenvetoa oikein mainiosta syksystä. Nyt pitsan tekoon!

gerösteten Mandeln und andere Delikatessen

Joulukuu pimentää päivän turhankin aikaisin, mutta onneksi taivaalta tipahteli edes vähän jotain valkoista ainetta, joka sai varsinkin lämpöisemmissä maailmankolkissa asuvat ystäväni ilahtumaan todella paljon. Jonkinasteinen talvi on saapunut myös Dortmundiin. Joulukuu näkyy kuitenkin parhaiten keskustan alueella, sillä tämän vuodenajan tärkein sana kaupunkikuvassa on Weihnachtsmarkt. Koko keskusta on täynnä kummallisia pieniä putiikkeja, jotka myyvät suklaalla kuorrutettuja herkkuja, paahdettuja manteleita, lakritsia, bratwurstia, savukalaa, monenlaista muuta herkkua sekä tilpehööriä sekä tietenkin Glühweinia. Ja keskellä toria kohoaa Der größte Weihnachtsbaum der Welt! Rakennusvaiheessa karu totuus kuitenkin paljastui, sillä kyseessä ei ole oikea kuusipuu, vaan metallikehikon varaan rakennettu melkoisen komea joulukoriste. Aito tai ei, kyllä se joulumieltä tuo kummasti lisää.

Aiemmin viikolla mietin että voisin kirjoittaa kunnollisen avautumiskirjoituksen, miksi Seppo Rätyä lainaten "Saksa on paska maa!". Näin perjantai-iltapäivänä kirjoittajan mieliala on kuitenkin liian hyväntuulinen aikaansaadakseen tulikivenkatkuista tekstiä, mutta yritetään siitä huolimatta.

"Die Deutschen sind sehr pünktlich!" 

Eivätkä ole! Tämän kliseen kuulee hyvin usein ulkomaalaisilta, mutta myös saksalaiset kehtaavat väittää usein moista. Tästä huolimatta varsinkin saksankurssieni opettajat ovat järjestään 5-10min myöhässä, paikallisjuna on valitettavan usein myöhässä tai jättää kokonaan tulematta. Busseihin voi luottaa hiukan paremmin, mutta silläkään osastolla ei voi puhua sekunnintarkasta täsmällisyydestä.

Toki saksalaisista saadaan täsmällisiä jos vertailukohdaksi vaihdetaan espanjalaiset, mutta hehkuttaminen menee yli.

"Diesem Wetter kann nicht kalt für dich sein, weil du aus Finnland kommst!"

Olen saanut monesti kertoa jännittävästä biologisesta faktasta, että jopa suomalaisten ruumiinlämpö pyörii lähellä 37 astetta. Se tarkoittaa sitä, että myös suomalaisen mielestä kostea nollakeli tuntuu kylmältä. Olen tosin opastanut neuvonut muutamalle tärisijälle, etteivät lyhytvartiset ohuet sukat ole välttämättä paras valinta, ja pään jäätymisen voi estää pukemalla pipon. Ja vielä tampereenkiälisille huomio, että jos reissaatte Puolaan ja haluatte pukea "pipan" päähän, varautukaa mahdollisiin ihmetteleviin katseisiin. "pipa polish slang" googleen jos asia tarkemmin kiinnostaa.

"Möge die Macht mit dir sein!"

Saksalaiset pitävät kielestään hyvin paljon. Jopa niin paljon, että jokaikinen elokuva sekä tv-sarja pitää kääntää tälle rakkauden kielelle. Pidin aiheesta esitelmän maanantaina, ja olo on erittäin helpottunut esitelmän mentyä erittäin hyvin. Kyseessä on kuitenkin niin iso bisnes täällä, etteivät leffateatterit halua näyttää elokuviaan alkuperäiskielellä. Bochumista löytyy kuitenkin yksi pieni teatteri joka näyttää leffansa "OmU", Originalfassung mit Untertiteln, näin ollen James Bond puhui meille sentäs englantia. American Psykon katselin kirpparilta löytämältäni DVD:ltä saksaksi. Alkujärkytyksen jälkeen huulisynkronisoinnin puutteisiin tottui yllättävän nopeasti, mutta ei minusta dubbauksen kannattajaa saa millään.

"Toilette, 50cnt"

En tiedä onko Suomessa tottunut vain liian hyvään, mutta täällä pienistä sekä isommista asioista pitää maksaa. Oli kyseessä sitten majoneesi tahi ketsuppi hampurilaisaterian kanssa, eläintarhan kaukoputki tai julkinen WC, jotain pitää aina maksaa. Myöskin joka ikisellä huoltoasemalla. Tosin siellä homma toimii yleensä niin, että vessakäynti maksaa 70snt, mutta saat rahan syötettyäsi 50snt alennuskupongin, jolla voit ostaa jotain hyvin kalliista huoltoaseman myymälästä. ABC:n toimivuutta ja hintoja tulee äkkiä ikävä, vaikka kuinka olisi kyseistä ketjua vastaan.

Tänään illalla olisi luvassa italialaisen kaverini synttärijuhlat, huomenna mahdollisesti paikallismatkailua sekä prujujen lukemista (ja joka toisen sanan kääntämistä,), ja sunnuntaina päiväretki entiseen pääkaupunkiin, Bonniin. Eiköhän noista aineksista saada vielä ainakin yksi kirjoitus aikaiseksi ennen joululomaa.

Jälkikirjoituksena jouluterveiset lukijoilleni, grazie Luigi!