Oikeastaan otsikko on päivää tai paria etuajassa, mutta kuuden kuukauden asuntolaelämisen jälkeen (rakastettu) ja vihattu Hacheneyn asuntola jää taakse, ja uusi koti löytyi pahamaineisesta pohjois-Dortmundista sataman vierestä. Otan siis askeleen lähemmäs "normaaleja" saksalaisopiskelijoita, sillä valtaosa nuorista ihmisistä Saksassa asuvat WG:ssä (Wohngemeinschaftissa), eli useammasta asukkaasta koostuvassa normaalissa asunnossa. Vanhan vuokrasopimukseni kuluessa umpeen stressitaso asunnon löytymisen suhteen alkoi kohota ikävän korkealle, sillä ehdin jo useamman asuntonäytön jälkeen kuulla "kiitos, mutta ei kiitos". Oma oli tosin vikani sillä aloitin asuntohaun auttamatta liian myöhään. Loppu on kuitenkin tässä tarinassa onnellinen, ja ensi viikolla uusi koti avaa ovensa ja toivon mukaan saksan puhumisen määrä kasvaa huomattavasti. Nykyisen asuntoni huonoja puolia olivat onneton sijainti, 20 hengen kanssa jaettu todella törkyinen keittiö, ja saksalaisten puute. Englanti tosin sujuu nykyisin huomattavasti sujuvammin kuin puoli vuotta sitten ja olen saanut muutamia todella hyviä ystäviä yhteisen asuntolaelämisen tuloksena, joten en ole pätkääkään katkera näennäisesti huonosta onnestani Studentenwerkin asuntolotossa.
 |
| Turisti Düsseldorfissa |
Muutama viikko sitten sain odotettuja suomalaisvieraita. Viikonloppu kuluikin hyvissä merkeissä vieraiden muistellessa omaa Erasmusaikaansa paikallisiin vaihtareihin tutustuessa, oluita maistellessa ja futispelissä Gelsenkirchenissä. Kyseinen ottelu oli pelillisesti todella heikko, ja Schalke hävisi viime hetken maalilla sarjajumbo Greuther Wurthille täysin oikeutetusti. Kotijoukkue asteli pukukoppiin yleisön viheltäessä, ja päädyssämme istuneet vierasjoukkueen fanit ottivat tilanteesta ilon irti mahtavan rumpuryhmän säestyksellä. Ottelun tasolla ei paikan päällä katsottaessa ole juuri mitään väliä, tunnelma on se mikä saa ihmiset tulemaan paikan päälle kerta toisensa jälkeen.
 |
| Pukki! |
Saksan jalkapallosarjoissa on euroopan korkein yleisökeskiarvo, joten lippujen hankinta ei ole täysin vaivatonta. Lisäksi varsinkin BVB:n menestyksen myötä liput ovat erittäin kysyttyjä, joka valitettavasti on nostanut myös lippujen hintoja.
Parin viikon päästä seuraava suomalaislauma saapuu vierailulle Dortmundiin, ja silloin suuntaamme BVB:n peliin Signal Iduna Parkille. Lippujen hankinnasta sen verran, että lipunmyynnin ennakkomyynnin (VKK) alkamispäivät ovat merkitty selkeästi nettisivuilla. Homma aukeaa klo 8:30, joten jos lipun otteluun haluaa saada, on oltava ajoissa liikkeellä. Lippu on mahdollista ostaa nettikaupan kautta, mutta tällä kertaa tarvitsin 8 lippua, joten olimme naapurin kanssa hyvissä ajoin Stadionin kaupassa jonottamassa. klo 8:50 kädessäni oli kahdeksan lippua, mutta ne olivatkin viimeiset vierekkäiset paikat koko stadionilla. Puolessa tunnissa koko stadionin n. 80 000 paikkaa oli loppuunmyyty, joten emme olleet ainoita ketkä peliin halusivat. Toki suuri osa paikoista on varattu kausikorttilaisille ja jäsenille, mutta kysyntä on kovaa.
Jos halua on päästä katsomaan huippupelejä, silloin on oltava valmis myös tekemään uhrauksia. Useampi kaverini olivat katsomassa syksyllä mestareiden liigaa Real Madridia vastaan, mutta sitä ennen he jonottivatkin yli 12 tuntia ulkosalla nollakelissä. Valitettavasti myös lippujen trokaus on hyvin tyypillistä, joten rahatukkoa heiluttamalla stadionille kyllä pääsee.
 |
| Dortmundin Rhino stadionin edustalla |
Huomenna olisi luvassa toinen tentti, Fügende Fertigunstechnologie. Saksalaiset haluavat mitata osaamista hiukan erilaisella tyylillä kuin Suomen yliopistoissa. Tampereella olen tottunut kolmen tunnin tenttiaikaan ja sen myötä siihen, että aikaa on vähintäänkin riittävästi ja aivolohkojen synkimmissäkin koloissa majailevat tiedot on mahdollista oksentaa paperille. Täällä tilanne oli hiukan erilainen, sillä tenttiaika oli rajattu yhteen tuntiin, ja vastauspapereita oli 15 sivua. Ideana on siis se, että jos tiedät kysymykseen vastauksen, ehdit kirjoittaa sen ja siirtyä seuraavaan. Ja jos tiedät kaikesta kaiken, tunti riittää suhteellisen kevyesti, ellei käteen iske kirjoituksen myötä kramppi. Typerälle eramuslaiselle tämä tuli kuitenkin yllätyksenä, ja samalla kun yritin ymmärtää kysymysten sisältöä, kello raksutti armottomalla nopeudellaan eteenpäin. Lopputuloksena parin kysymyksen vastaukset jäivät todella vajavaiseksi, ja tunsin itseni todella tyhmäksi. Ja ainakin konetekniikan puolella Erasmus-leimalla ei saa mitään armoa. Nyt taustalla on kuitenkin kokemus yhdestä tentistä, joten huomenna en aio jumittua kysymyksiin joihin en samantien tiedä vastausta, vaan jätän paperin niiltä kohdin suosiolla tyhjäksi. Lisäksi monet laitokset käyttävät suullista tenttiä osaamisen mittarina. Omalle kohdalleni näitä ei tosin ole sattunut (ellei saksan kursseja lasketa mukaan).
 |
| Turisti Wuppertalissa |
 |
| Turisti Paderbornissa |
Blogin päivitystahti on tippunut roimasti, enkä enää edes viitsi lupailla mitään aikatauluja seuraavan raapustuksen suhteen. Tulee kun on tullakseen.
