1.9 - 2.9.2012 - Nur ein Tourist, oder etwas anderes?

Morjesta pöytään sano tamperelainen!

Tässä sunnuntai-iltana paikallista olutta nauttiessa on hyvä hetki tallentaa ensimmäisten päivien tapahtumia myös kirjalliseen muotoon. Olo on vieläkin melko epätodellinen, mutta ehkä se on vain terve merkki tässä tilanteessa.

Matka alkoi lauantaiaamuna melko väsyneissä olotiloissa, kiitos erittäin mukavien ystävieni joiden seurassa sain viettää hienon viimeisen perjantai-iltani Tampereen keskustassa. Varttia vaille kahdeksan olin kuitenkin enemmän tai vähemmän pirteänä odottamssa lentokenttäbussia, joka saapuikin hakemaan matkalaisen kohti suurta seikkailua. Tässä vaiheessa tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että nyt se on sitten menoa, tästä ei ole enää paluuta. Ensimmäistä kertaa yksin reissatessani päätin heti alusta asti ottaa melko sosiaalisen asenteen; lentokentällä odottelu sujui leppoisasti joensuulaisen saksanopiskelijan kanssa rupatellessa, ja Bremenin juna-asemalla tutustuin sukujuuriltaan saksalais-perulais-kiinalaiseen puliukkoon/sekakäyttäjään, joka oli erittäin otettu annettuani hänelle tyhjän pantillisen vesipulloni. Pullo tarttui mukaani vuosien takaa tutusta Bremen Hbf:n kebab-ravintolasta.  J ja M tiedoksi, gyros oli yhtä hyvää kuin vuonna 2007!

Ja kaikille jotka valitatte VR:n hitautta ja kalleutta, tulkaapa matkaamaan DB:llä (ilman alennuslippuja). Juna oli toki aikataulussa, mutta kaikille matkaajille ei löytynyt istumapaikkoja, ja alle 2h matkasta sai kustantaa 45 euroa. Vertailun vuoksi Tampere-Jyväskylä taitaa kustantaa tutummalla yhtiöllä n. 20e ilman alennuksia, vaikka matkan pituus on sama.

Perille päästiin siis ajallaan klo. 14.33, ja sitten alkoikin oppaani etsintä. Pitkällisen päänpyörittelyn ja edestakaisin vaeltelun jälkeen oppaani kuitenkin löytyi, ja yllätyin melko paljon, sillä huomasin pärjääväni hänen kanssaan helpommin saksaksi kuin englanniksi. Oppaani vaikutti erittäin mukavalle tyypille, ja tuleva kotini helmikuun loppuun saakka löytyi oikein näppärästi. Seuraavaksi odotankin tänne postia, jota saa lähettää osoitteeseen:

Hacheneyerstraße 180

Haus Nr. 5, Zimmer Nr. 317

44265 Dortmund

Deutschland

Mitä uudella tulokkaalla on ensimmäisenä mielessä? No ainakin tällä matkaajalla oli ensimmäisenä kohteena ruokakaupan etsintä. Uusi kotini sijaitsee melko syrjäisellä alueella, tosin metropysäkki on n. 100m päästä ulko-ovesta. Pihalle mentyäni löysin yhtä eksyneen näköisen etiopialaisen vaihto-opiskelijan, jonka kanssa päätimme liittoutua ja lähteä tutkimaan kaupunkia. Ruokaa löytyi, kaupungin keskusta löytyi, ja terassi löytyi. Oma kulttuurishokkini tuntui myös melko pieneltä; etiopialaisella kaupunkisuunnitelun opiskelijalla ihmetystä aiheuttivat mm. jalankulkijoiden liikennevalot, metrotunnelien kestävyys sekä kauppojen siisteys.

Kielikurssini alkaa vasta keskiviikkona ja tapaan myös tutorini vasta huomenna iltapäivällä, joten jatkoimme kaupunkiseikkailuamme myös tänään sunnuntaina. Varsinkin kampusalue näytti todella kauniille, toivottavasti vihreys ei katoa vielä kuukauteen tai pariin. Suomalaiselle kauppojen totaalinen kiinniolo sunnuntaisin aiheutti hiukan harmitusta, mutta onneksi joku pieni kioski piti vielä oviaan auki.

Seuraavaksi vuorossa olikin yhteiskeittiön testaaminen. Kioskin elintarvikevalikoima oli melkoisen rajallinen, joten ehkäpä herkkuruokani kohdalla kuvat kertovat enemmän kuin ne kuuluisat tuhat sanaa. Punertavasta mönjästä voisin sanoa sen verran, että maku oli hyvin lähellä suomalaisille retkeilijöille sekä kaapin perukoita penkoville tuttua elintarviketta, nötköttiä.

Tuleva vuoteni on siis startannut melkoisen hyvin. Toivottavasti huomenna taloon saapuu myös lisää vaihtareita, sillä tällä hetkellä meno on kovin hiljaista. Yhden hyvin ujon portugalilaispariskunnan lisäksi olen ilmeisesti ainoa eurooppalainen koko talossa. Lähinnä olen hengannut afrikkalaisten seurassa, ja muutaman sanan vaihdoin myös kiinalaisporukan kanssa.

Ja loppuun vielä jatkossa lisää ruutuaikaa saava osio, jossa kommentoin lyhyesti joitain mieleeni pulpahtavia hyviä sekä huonoja asioita.

Kiitämme:

- Ihmisten ystävällisyyttä kysyessä erinäisiä asioita lievästä kielimuurista huolimatta

- Etiopian kaveriani

- Saksalaista olutta

- Joukkoliikenteen toimivuutta

Moitimme:

- Sunnuntain kiinnioloja

- Yhteiskeittiön sotkuisuutta

- Nettiyhteyden puuttumista (kyllä, olen riippuvainen)

- Talon hiljaisuutta (tulee epäilemättä jatkossa muuttumaan)