Aluminothermisesch Gießschmelzschweißen

Raskas mutta oikein mukava Suomi-viikko on takanapäin, joten nyt on otollinen aika julkaista jotain tännekin. Mutta mikä ihmeen Suomi-viikko? Viikkoon mahtui kaksi mukavaa kotimaista kieltä pälpättävää vierailijaa, sekä keskiviikkona Dortmund-suomalaisten kanssa kokkailua jälleen yhden "international dinner":in merkeissä.

Apinaperhe

Isännän ja turistioppaan rooli yhdistettynä ahkeraan opiskelijaan ja erasmus-ihmiseen on suhteellisen raskas sekoitus, mutta kaikilla mukana olleilla osapuolilla ituntui olevan kivaa. Molemmat Suomi-vieraani kehuivat kuinka hyvin kaveriporukkani ottivat heidät vastaan, eivätkä he tunteneet itseään juuri lainkaan ulkopuoliseksi. 

 St. Lamberti ja kuritushäkit

Viikkoon sisältyi saksalaista yöelämää, eläintarhaa, meksikolaista happy houria, Saksa-Ruotsi - futismatsin katselua (ja Ruotsin käsittämätön nousu tasoihin 4-0 - tilanteen jälkeen), international dinner, Meitnerweg-illanvietto, Dortmundin kaupunkikierrosta ja eilen lauantaina päiväretki Münsteriin. Ja lisäksi jokainen arkipäivä opiskelua koululla vaihtelevia tuntimääriä.

Perinteistä saksalaista luontoa lokakuussa

Torstaina tapahtui jotain hyvin hämmentävää. Syksyinen sää siirtyi ilmeisesti kiusaamaan Suomea entistä pahemmin, mutta samaan aikaan Ruhrin alue sai kesän takaisin. Koko loppuviikon lämpötila on ollut 20 paremmalla puolella eikä sateista ole ollut tietoakaan. Ja samaa herkkua pitäisi olla tarjolla vielä useamman päivän ajan, kyllä kelpaa!

Syksyistä Münsteria ja kasvitieteellistä puutarhaa

Lauantaina Erasmus-karavaanimme otti junan alleen, ja päätimme tehdä päiväretken NRW:n pohjoisosaan, Münsteriin. Sota-ajan pommitukset eivät ilmeisesti osuneet aivan yhtä tuhoisasti sinne, sillä kyseessä oli todella kaunis kaupunki vanhoine rakennuksineen. Lisäksi nähtävää riitti useamman puiston verran. Myös kasvitieteellinen puutarha oli todella näyttävä, mitä nyt ulkokasvit eivät ole näin lokakuun loppupuolella täydessä loistossaan. 

Das fürstbischöfliches Schloss

Tavallisia kulkuneuvoja Saksassa

Seuraava teksti on kirjoitettu jo 14.10., mutta nettiongelmista ja kiireestä johtuen tekstin julkaisu unohtui. 

Ensimmäinen viikko oikeita opiskeluja on nyt takana, joten on hyvä aika kertoa jotain ensivaikutelmia saksalaisesta yliopisto-opiskelusta. Kotipuolessa opiskelen siis konetekniikkaa, keskittyen koneensuunnitteluun sekä tuotekehitykseen. Täällä tuotekehityksen kursseja ei pahemmin ole, joten olosuhteiden pakossa jouduin valitsemaan hiukan toisenlaisia kursseja. Ensimmäisen lukukauden aikana pääpainoni on kuitenkin kielen opiskelussa, sillä kielitaitoni vajavaisuus tuli esille melkoisen nopeasti luennoilla istuessani.

Maanantaina homma alkoi kevyesti, sillä päivääni kuuluu vain Konversation B2 – kurssi. Kurssin ideana on siis keskustella erinäisistä teemoista, harjoitella väittelyä, argumentointia, ja ennen kaikkea saada puhuminen sujuvammaksi. Ainakin näin alun perusteella kurssi vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja hyödylliseltä, sillä omat kommunikointitaitoni saksaksi rajoittuvat melko simppeleihin lauseisiin.

Tiistaina tavallisen Deutsch B2 – kurssin lisäksi todellinen opiskelu alkoi Produktionsplanung und – steuerungin merkeissä. Tuotannonohjaukseen ja -suunnitteluun keskittyvä kurssi on ainakin sisällönsä puolesta täysin omaa alaani ja asian puolesta vaikeustasokin on sopiva, mutta tämä kurssi tulee vaatimaan todella paljon paneutumista asiaan. Vieraskielisiä termejä hyppi silmille jatkuvasti, ja luennoitsijan vauhdikkaasta saksanpälpätyksestä oli melko vaikeaa saada selvää. Lisäksi kurssilla pitää tehdä joka viikko viiden hengen ryhmässä palautettavia harjoituksia. Ymmärryksen lisäksi pitäisi pystyä siis tuottamaan tuotantoteknistä tekstiä, joten saa nähdä miten tässä käy. Vaikeuksia tulee varmasti olemaan, ja töitä joutuu tekemään huomattavasti enemmän kuin kotimaisella kielellä opiskellessa. Mutta oppimisen takiahan täällä ollaan.

Keskiviikot tulevat olemaan kielipäiviä, sillä päivään mahtuu kaksi erilaista kielikurssia. Ensimmäinen keskittyy saksan maantietoon sekä kulttuuriin, ja jälkimmäinen oikeaoppiseen ääntämiseen. Ääntämiskurssi tuntuisi olevan täysin ajanhaaskausta, mutta kun läksyjä ei tule ja pelkästään paikalle ilmaantumisesta jaetaan kolme opintopistettä, kannattanee nuo kerätä talteen.

Torstaina ammattiaineet jatkuivat Fügende Fertigungsmethoden merkeissä. Kurssi sisältää suurin piirtein kaiken mitä hitsauksesta tarvitseekaan tietää, joten uusia vaikeita termejä on luvassa ja paljon.

Perjantaiaamuna istuin koulun suurimpaan luentosaliin, ilmeisesti ainoana vaihtarina. Muut sadat opiskelijat olivatkin lähinnä fukseja, ja kurssin aiheena Werkstofftechnik I. Tämän kurssin taidan kuitenkin jättää pois ja ottaa tilalle jotain hiukan hyödyllisempää. Sisällönsä puolesta kurssi keskittyy materiaaliopin perusteisiin, mutta luentosali muistutti lähinnä yläastetta. Järkyttävä meteli, luennoitsijan puheen päälle huudeltiin, jotkut sankarit heittelivät paperilennokkeja, ja aina yhtään hauskemman vitsin jälkeen koko porukka päätti antaa aplodeja. Tilalle olisi tarjolla ainakin elementtimenetelmän kurssi, joten eiköhän siellä istuminen olisi hiukan mielekkäämpää.

Lisäksi perjantaihin mahtui robotiikan ja automatiikan kurssi, joka muistutti sisällönsä puolesta TTY:n vastaavaa peruskurssia. Epäilemttä hyödyllinen kurssi, ainakin sanavaraston kehittämisen kannalta.

Viikkoon mahtui opiskelujen lisäksi toki muutakin. Keskiviikkona Suomessa vedettiin lippu salkoon minun ja brasilialaisen kaverini kunniaksi, ja saimme juhlia synttäreitämme erittäin hyvässä porukassa. Naapurini oli järjestänyt samalle päivälle Belgium beer tasting – juhlat, joten erittäin monipuolinen oluttarjonta oli taattu. Lisäksi kaverini yllättivät minut hankkimalla kakun kynttilöiden kera. Ja kyllähän sitä väkisinkin meinaa liikuttua, kun kesken olutbileiden n. 40 vaihtaria päättää laulaa onnittelulaulun.

Perjantaina ranskalaiset ystävämme päättivät hemmotella makuaistejamme järjestämällä ranskalaisen illallisen koko vaihtariporukalle. Ruokalajien nimiä en osaa tähän kirjoittaa, mutta eväiden tasosta kertonee tarpeeksi se, että aloin tutkimaan Pariisin lentojen hintoja.  

Niederländisch ist keine Sprache, sondern eine Halskrankheit

Lokakuun ensimmäinen viikko oli omalla kohdallani lomailuviikko, sillä luentokausi alkaa ensi viikolla. Päätimme muutaman kaverini kanssa nauttia Semesterticketin tuomasta vapaudesta ja reissasimme rajan yli Hollantiin. Saksalainen junamme kuskasi meidät Enschedeen, jossa vaihdoimme hollantilaiseen junaan. Junailu Hollannissa on edullista päivälippua käyttäen. Kahden hengen päivälippu kustansi vain 32e etukäteen ostettuna, ja kyseisellä lipulla sai ajella niin paljon kuin istumalihakset kestävät päivän ajan. Lisäksi junassa oli käytössä ilmainen langaton verkko, joka VR:sta poiketen jopa toimi erittäin hyvin. Mutta mainostus sikseen, sillä saavuimme puolen päivän jälkeen Amsterdamiin.

Amsterdamin kanaalia

Oikeastaan ensimmäistä kertaa koko Saksassa asumisen aikana tunsin oloni turistiksi. Amsterdam oli nimittäin jotain täysin muuta kuin Saksan kaupungit. Joka puolella vanhoja hienoja rakennuksia, todella paljon turisteja, liikennekaaosta säännöistä välittämättä, kanaaleja, ja polkupyöriä joka puolella. Hostelli löytyi melko helposti, ja toki matkustamistamme helpotti seurueeseemme kuuluneet hollantilaiset; kiitokset Rowin ja Kim! Toisin kuin Saksassa, Amsterdamissa kaikki puhuivat myös erittäin hyvää englantia, joten kielimuuria ei  juurikaan ollut.

Tärkeitä ohjeita latinaksi

Kaupungintalo

Vietimme Amsterdamissa vain kaksi päivää, mutta ainakin itselleni se oli riittävä aika. Hieno paikka poiketa, mutta en haluaisi asua tuolla. Ehdimme nähdä kuitenkin paljon hienoa arkkitehtuuria, isot markkinat, todella upean taidemuseon jonka suurimpana vetonaulana olivat Rembrantin maalaukset, kidutusvälinemuseon, punaisten lyhtyjen alueen iljettävine kuolaavine turisteineen, ja imelä katku oli tunnusomainen haju koko kaupungille. Sen enempää ottamatta kantaa, ymmärrän monen paikallisen mielipiteen, kun he haluaisivat rajoittaa kaupungin turismia; se kun keskittyy luvattoman paljon kannabiksen ja ilotyttöjen ympärille.

Pyörämies hostellin yllä

 De Nachtwacht

Torstaina päätimme vierailla vielä Rotterdamissa. Kaupunki oli todella erilainen verrattuna Amsterdamiin, ja rakennukset olivat todella uusia. Tähän oli toki syynä saksalaisten pommitukset toisen maailmansodan aikana.   Toinen huomionarvoinen piirre Rotterdamista oli maahanmuuttajien määrä; syntyperäisiä hollantilaisia ei liiemmin näkynyt koko kaupungissa. Liikuimme kaupungissa vain kävellen, joten itseäni ja ennen kaikkea logistiikkaa opiskelevaa kaveriani kiinnostanut konttisatama jäi tällä kertaa näkemättä. Kyseisen kaupungin kautta kun tavaraa liikkuu melkoisen paljon.

Rotterdamin rantaviivaa

Isot firmat haluavat isot mökit

Saari keskellä kaupunkia

Aurinko paistoi!

Hollannin kieli on hyvin mielenkiintoista. Tuntuu että siihen on sekoittunut saksaa, ruotsia, englantia sekä hiukan ranskaa. Ja koko sekasotku on koristeltu karmeilla kurkkuäänteillä. Tekstistä sai kuitenkin yllättävän hyvin selvää, mutta varsinkin puhe normaalilla nopeudella on jotain täysin käsittämätöntä. Lisäksi olen ehtinyt täällä kritisoimaan saksalaisten ruokatottumuksia, mutta kyllähän hollanti pistää astetta paremmaksi. Rasvakeitin on kovassa käytössä, ja lisäksi täytetyt patongit tekevät hyvin kauppansa. Mutta ilmeisesti tästä johtuen joka puolella oli vain kansainvälistä keittiötä tarjolla.

Manhattan Rotterdamissa

Kotimatkan jälkeen oli yllättävän miellyttävää kuulla saksaa. Lisäksi parin päivän kyläilyn jälkeen Hacheney tuntuu entistä enemmän kodilta. Englannin puhuminen pitäisi jättää nyt vähemmälle, sillä ensi viikolla opinnot alkavat, ja silloin vain yksinkertaisesti täytyy pärjätä saksalla. Ongelmia on varmasti luvassa, mutta eiköhän niistä selvitä. Parturikäyntikin onnistui täysin kivuttomasti ja pystyin jopa juttelemaan parturineidon kanssa saksaksi, joten eiköhän opiskelukin suju.