Ahoi vom Hafen

Oikeastaan otsikko on päivää tai paria etuajassa, mutta kuuden kuukauden asuntolaelämisen jälkeen (rakastettu) ja vihattu Hacheneyn asuntola jää taakse, ja uusi koti löytyi pahamaineisesta pohjois-Dortmundista sataman vierestä. Otan siis askeleen lähemmäs "normaaleja" saksalaisopiskelijoita, sillä valtaosa nuorista ihmisistä Saksassa asuvat WG:ssä (Wohngemeinschaftissa), eli useammasta asukkaasta koostuvassa normaalissa asunnossa. Vanhan vuokrasopimukseni kuluessa umpeen stressitaso asunnon löytymisen suhteen alkoi kohota ikävän korkealle, sillä ehdin jo useamman asuntonäytön jälkeen kuulla "kiitos, mutta ei kiitos". Oma oli tosin vikani sillä aloitin asuntohaun auttamatta liian myöhään. Loppu on kuitenkin tässä tarinassa onnellinen, ja ensi viikolla uusi koti avaa ovensa ja toivon mukaan saksan puhumisen määrä kasvaa huomattavasti. Nykyisen asuntoni huonoja puolia olivat onneton sijainti, 20 hengen kanssa jaettu todella törkyinen keittiö, ja saksalaisten puute. Englanti tosin sujuu nykyisin huomattavasti sujuvammin kuin puoli vuotta sitten ja olen saanut muutamia todella hyviä ystäviä yhteisen asuntolaelämisen tuloksena, joten en ole pätkääkään katkera näennäisesti huonosta onnestani Studentenwerkin asuntolotossa.

Turisti Düsseldorfissa

Muutama viikko sitten sain odotettuja suomalaisvieraita. Viikonloppu kuluikin hyvissä merkeissä vieraiden muistellessa omaa Erasmusaikaansa paikallisiin vaihtareihin tutustuessa, oluita maistellessa ja futispelissä Gelsenkirchenissä. Kyseinen ottelu oli pelillisesti todella heikko, ja Schalke hävisi viime hetken maalilla sarjajumbo Greuther Wurthille täysin oikeutetusti. Kotijoukkue asteli pukukoppiin yleisön viheltäessä, ja päädyssämme istuneet vierasjoukkueen fanit ottivat tilanteesta ilon irti mahtavan rumpuryhmän säestyksellä. Ottelun tasolla ei paikan päällä katsottaessa ole juuri mitään väliä, tunnelma on se mikä saa ihmiset tulemaan paikan päälle kerta toisensa jälkeen. 

Pukki!

Saksan jalkapallosarjoissa on euroopan korkein yleisökeskiarvo, joten lippujen hankinta ei ole täysin vaivatonta. Lisäksi varsinkin BVB:n menestyksen myötä liput ovat erittäin kysyttyjä, joka valitettavasti on nostanut myös lippujen hintoja.

Parin viikon päästä seuraava suomalaislauma saapuu vierailulle Dortmundiin, ja silloin suuntaamme BVB:n peliin Signal Iduna Parkille. Lippujen hankinnasta sen verran, että lipunmyynnin ennakkomyynnin (VKK) alkamispäivät ovat merkitty selkeästi nettisivuilla. Homma aukeaa klo 8:30, joten jos lipun otteluun haluaa saada, on oltava ajoissa liikkeellä. Lippu on mahdollista ostaa nettikaupan kautta, mutta tällä kertaa tarvitsin 8 lippua, joten olimme naapurin kanssa hyvissä ajoin Stadionin kaupassa jonottamassa. klo 8:50 kädessäni oli kahdeksan lippua, mutta ne olivatkin viimeiset vierekkäiset paikat koko stadionilla. Puolessa tunnissa koko stadionin n. 80 000 paikkaa oli loppuunmyyty, joten emme olleet ainoita ketkä peliin halusivat. Toki suuri osa paikoista on varattu kausikorttilaisille ja jäsenille, mutta kysyntä on kovaa.

Jos halua on päästä katsomaan huippupelejä, silloin on oltava valmis myös tekemään uhrauksia. Useampi kaverini olivat katsomassa syksyllä mestareiden liigaa Real Madridia vastaan, mutta sitä ennen he jonottivatkin yli 12 tuntia ulkosalla nollakelissä. Valitettavasti myös lippujen trokaus on hyvin tyypillistä, joten rahatukkoa heiluttamalla stadionille kyllä pääsee.

Dortmundin Rhino stadionin edustalla

Huomenna olisi luvassa toinen tentti, Fügende Fertigunstechnologie. Saksalaiset haluavat mitata osaamista hiukan erilaisella tyylillä kuin Suomen yliopistoissa. Tampereella olen tottunut kolmen tunnin tenttiaikaan ja sen myötä siihen, että aikaa on vähintäänkin riittävästi ja aivolohkojen synkimmissäkin koloissa majailevat tiedot on mahdollista oksentaa paperille. Täällä tilanne oli hiukan erilainen, sillä tenttiaika oli rajattu yhteen tuntiin, ja vastauspapereita oli 15 sivua.  Ideana on siis se, että jos tiedät kysymykseen vastauksen, ehdit kirjoittaa sen ja siirtyä seuraavaan. Ja jos tiedät kaikesta kaiken, tunti riittää suhteellisen kevyesti, ellei käteen iske kirjoituksen myötä kramppi. Typerälle eramuslaiselle tämä tuli kuitenkin yllätyksenä, ja samalla kun yritin ymmärtää kysymysten sisältöä, kello raksutti armottomalla nopeudellaan eteenpäin. Lopputuloksena parin kysymyksen vastaukset jäivät todella vajavaiseksi, ja tunsin itseni todella tyhmäksi. Ja ainakin konetekniikan puolella Erasmus-leimalla ei saa mitään armoa. Nyt taustalla on kuitenkin kokemus yhdestä tentistä, joten huomenna en aio jumittua kysymyksiin joihin en samantien tiedä vastausta, vaan jätän paperin niiltä kohdin suosiolla tyhjäksi. Lisäksi monet laitokset käyttävät suullista tenttiä osaamisen mittarina. Omalle kohdalleni näitä ei tosin ole sattunut (ellei saksan kursseja lasketa mukaan).

Turisti Wuppertalissa

Turisti Paderbornissa

Blogin päivitystahti on tippunut roimasti, enkä enää edes viitsi lupailla mitään aikatauluja seuraavan raapustuksen suhteen. Tulee kun on tullakseen.

Ich weiß der Anfang Anzufangen ist hart

Kuukauden tauko tämänkin kirjoittelusta, tosin ehkä ihan syystäkin. Käväisin lomailemassa pari viikkoa Suomessa joulun kunniaksi, mutta hyvältähän se tuntuu vain olla takaisin täällä.  Luentokautta on pari viikkoa jäljellä, jonka jälkeen helmikuussa olisi muutamia tenttejä edessä, ja toivon mukaan jossain vaiheessa löydän työharjoittelupaikan toiselle lukukaudelle, jotta saisin hiukan mielekkäämpää tekemistä tehottoman opiskelun sijaan. Mutta saadakseni lisää mielenkiintoa blogin kirjoitteluun päätin vaihtaa hiukan näkökulmaa, ja koittaa kirjoittaa jatkossa jostain hiukan erityyppisistä teemoista, kuin omista tapahtumistani aikajärjestyksessä.

Tämänkertaiseen katsaukseen pääsevät saksalaiset elintarvikkeet. Matti Näsän sanoja lainatakseni: "mäkin oon tuotannii aikamoinen kulinaristi. Elikkä tulee ruuan kanssa pelattua vähä niinku joka päivä, sitähä kuolis nälkää muute!" Eli hyvin arkipäiväinen asia, mutta melkoisen suuressa roolissa joka päivä. Esittelyyn päätyneet tuotteet ovat sekalaisessa järjestyksessä ilman sen suurempaa painoarvoa.

Buttermilch-Dessert

Kyseessä on siis joku hyvinkin paljon jogurttia muistuttava piimäjälkkäri. Erittäin rasvainen, erittäin sokerinen, ja erittäin maukas. Vielä kun nuo törppöset eivät ole kovin kalliita (alle 50snt), ostoskorista löytyy hyvin usein kyseisiä tuotteita.

Juustolla ja leivällä kuorrutettu makkara

Löysin eilen juna-aseman myymälästä tämän herkkupaketin. Hyvin rasvaisen ja suolaisen juusto-leipä-kuoren sisään oli piilotettu bratwurstia hiukan jauhoisampi makkara. Voin vain kuvitella kuinka monen yöeläjän loppuyön tämä tuote on aikojen saatossa pelastanut. Tulen ostamaan toistekin!

Spülmittel-jälkkäri

Mensassa tarjoiltava jälkiruoka"vanukas", jonka päällä on jonkin sortin kookosraastetta ja suklaahippuja tuomassa väriä. Maku  muistuttaa sitruunaisen tiskiaineen hajua, mutta siitä huolimatta moinen limakulho tarjottimelleni päätyy yllättävän usein. Maistuu yhtä heikolle kuin näyttää.

Brötchen

Aivan se ja sama mihin ruokakauppaan tai leipomoon menet, tulet löytämään tämän pyörylän valikoimasta. Jo päivän paperipussissa seisomisen jälkeen muuttuu melkoisen kivikuoriseksi, mutta onhan tuore sämpylä vain hyvää.

Schloss

Lähikauppa Neton oma olutmerkki, joka ei ole hinnalla pilattu. Ilman panttia kyseinen pötkylä kustantaa 35snt, ja sisältö on oikein maukasta lageria. Punainen tölkki on "fein würzig", mutta makuero tavalliseen lageriin on melko lievä. On kuitenkin kevyempi kantaa kuin lasipullot, joten miksipä ei?

Kirjoittajalle on iskenyt "tenttikiireiden" nimellä kulkeva laiskuus, mutta seuraava raapustus olisi tarkoitus saada kokoon jo ensi viikolla. Viikonloppuna on nimittäin luvassa suomalaisvierailuja ja Schalken futismatsi, joten jalkapalloaiheinen kirjoitus on todennäköisesti luvassa.

Hans Riegel aus Bonn

Xantenin portti

Viime viikonloppu tuli oltua liikkeellä siihen tahtiin, että olisi kaivannut toisen viikonlopun heti perään. No sitä ei herunut, mutta maksuksi jonkinsorttinen talvenaloitteluflunssa ja yskä koituivat talvisen matkailun hinnaksi. Mutta missä sitä sitten tuli oltua?

Arktinen Colosseum

Lauantaina retkueemme otti suunnan kohti Xantenia, pientä kaupunkia lähellä Alankomaiden rajaa. Kaupunki oli oikein idyllinen pienehkö paikka, joka keräsi muutamia turisteja lähialueelta lähinnä historiansa vuoksi. Alueella oli nimittäin muutamat vuodet sitten roomalaisten rakentama kaupunki. Jäljellä oli enää muutamia raunioita, mutta oli todella vaikuttavaa nähdä temppelinrauniot kohoamassa lumikenttien keskeltä. Raunioiden lisäksi alueelle oli rakennettu komea roomalaisajasta kertova museo. Vahinko vain että löysimme museon turhan myöhään, ja jouduimme ravaamaan näyttelytilan aivan liian nopeasti ennen sulkemisaikaa.

Hafen - temppeli

Kaupungin keskustasta löytyi myös tuttuun saksalaiseen tyyliin joulutori. Jokainen kaupunki mainostaa toki omaa joulutoriaan upeimmaksi, mutta omaan makuuni kaikki ovat melko samanlaisia: pieniä kaupustelumökkejä ahdettuna eri muotoiseen tilaan, Bratwurst käryää sekä Glühwein höyryää. Xantenin jälkeen päätimme junanvaihdon yhteydessä vilkaista vielä Duisburgin joulutoria, mutta samaa tavaraa sieltäkin löytyi.

Duisburgin taidonnäyte

Sunnuntaina vuorossa oli ESN:n järjestämä päiväretki Länsi-Saksan entiseen pääkaupunkiin, Bonniin. Ensimmäisenä kohteenamme oli Haus der Gesichte, Saksan historiaan vuosilta 1945-2012 perehtynyt museo. Oppaamme avulla saimmekin hienon katsauksen jakautuneen valtion molempiin puoliin, sekä yhdistymisen jälkeiseen aikaan. Voin suositella paikkaa jokaiselle Bonnin kävijälle, varsinkin kun pääsymaksua ei kyseisessä paikassa taida olla (ainakaan meidän ei tarvinnut maksaa mitään). Bonnin keskustasta löytyi myös joulutori, jonka tunnelmaa latisti hiukan vesisade sekä loskassa kahlaaminen. Kiersimme kuitenkin kaupungin keskustan tärkeimmät nähtävyydet läpi oppaamme avulla. Beethovenin kotitalo tuli myös nähtyä, tosin eipä tuo ulkopuolelta katsottua juurikaan normaalia kerrostalokämppää kummemalta näyttänyt. Tekstin otsikon luettua sanataiturit voivat yhdistellä jokaisen sanan alkukirjaimista herkkusuille tutun tuotemerkin, jonka tehtaat sijaitsevat vielä tänäkin päivänä Bonnissa.

Bochumin tehtaan sulkemisen jälkipyykkiä

Saksalaisen autoteollisuuden helmi

Mikä puuttuu keskeltä?

Beethovenin koti

Muuten viikko ei juurikaan yllätyksiä tarjonnut. Lumi sai varsinkin etelämpää kotoisin olevat vaihtariystäväni melkoisen iloiselle päälle. Tosin monet valittivat kyseisen aineen olevan varsin kylmää. Valitus näköjään vaikutti myös säätilaan, sillä eilen lumisade muuttui vedeksi ja tänään lämpötila nousikin jo lähemmäs kymmentä astetta. Lisäksi torstaina vuorossa oli jälleen kerran International Dinner, tällä kertaa jouluteemaisena. Kokkailemani joulutortut tekivät hyvin kauppansa, ja aterian jälkeen pääsin harjoittelemaan jouluaattona odottavaa olotilaa. Tosin kotosalla en joisi täyden mahan päälle vielä kupillista munatotia.

Herkkuosio

Tässä olisi enää viikko jäljellä ennen lentämistä takaisin Suomeen viettämään kahden viikon lomaa. Joten seuraava kirjoitus tulee todennäköisesti keräämään jonkinlaista väliyhteenvetoa oikein mainiosta syksystä. Nyt pitsan tekoon!

gerösteten Mandeln und andere Delikatessen

Joulukuu pimentää päivän turhankin aikaisin, mutta onneksi taivaalta tipahteli edes vähän jotain valkoista ainetta, joka sai varsinkin lämpöisemmissä maailmankolkissa asuvat ystäväni ilahtumaan todella paljon. Jonkinasteinen talvi on saapunut myös Dortmundiin. Joulukuu näkyy kuitenkin parhaiten keskustan alueella, sillä tämän vuodenajan tärkein sana kaupunkikuvassa on Weihnachtsmarkt. Koko keskusta on täynnä kummallisia pieniä putiikkeja, jotka myyvät suklaalla kuorrutettuja herkkuja, paahdettuja manteleita, lakritsia, bratwurstia, savukalaa, monenlaista muuta herkkua sekä tilpehööriä sekä tietenkin Glühweinia. Ja keskellä toria kohoaa Der größte Weihnachtsbaum der Welt! Rakennusvaiheessa karu totuus kuitenkin paljastui, sillä kyseessä ei ole oikea kuusipuu, vaan metallikehikon varaan rakennettu melkoisen komea joulukoriste. Aito tai ei, kyllä se joulumieltä tuo kummasti lisää.

Aiemmin viikolla mietin että voisin kirjoittaa kunnollisen avautumiskirjoituksen, miksi Seppo Rätyä lainaten "Saksa on paska maa!". Näin perjantai-iltapäivänä kirjoittajan mieliala on kuitenkin liian hyväntuulinen aikaansaadakseen tulikivenkatkuista tekstiä, mutta yritetään siitä huolimatta.

"Die Deutschen sind sehr pünktlich!" 

Eivätkä ole! Tämän kliseen kuulee hyvin usein ulkomaalaisilta, mutta myös saksalaiset kehtaavat väittää usein moista. Tästä huolimatta varsinkin saksankurssieni opettajat ovat järjestään 5-10min myöhässä, paikallisjuna on valitettavan usein myöhässä tai jättää kokonaan tulematta. Busseihin voi luottaa hiukan paremmin, mutta silläkään osastolla ei voi puhua sekunnintarkasta täsmällisyydestä.

Toki saksalaisista saadaan täsmällisiä jos vertailukohdaksi vaihdetaan espanjalaiset, mutta hehkuttaminen menee yli.

"Diesem Wetter kann nicht kalt für dich sein, weil du aus Finnland kommst!"

Olen saanut monesti kertoa jännittävästä biologisesta faktasta, että jopa suomalaisten ruumiinlämpö pyörii lähellä 37 astetta. Se tarkoittaa sitä, että myös suomalaisen mielestä kostea nollakeli tuntuu kylmältä. Olen tosin opastanut neuvonut muutamalle tärisijälle, etteivät lyhytvartiset ohuet sukat ole välttämättä paras valinta, ja pään jäätymisen voi estää pukemalla pipon. Ja vielä tampereenkiälisille huomio, että jos reissaatte Puolaan ja haluatte pukea "pipan" päähän, varautukaa mahdollisiin ihmetteleviin katseisiin. "pipa polish slang" googleen jos asia tarkemmin kiinnostaa.

"Möge die Macht mit dir sein!"

Saksalaiset pitävät kielestään hyvin paljon. Jopa niin paljon, että jokaikinen elokuva sekä tv-sarja pitää kääntää tälle rakkauden kielelle. Pidin aiheesta esitelmän maanantaina, ja olo on erittäin helpottunut esitelmän mentyä erittäin hyvin. Kyseessä on kuitenkin niin iso bisnes täällä, etteivät leffateatterit halua näyttää elokuviaan alkuperäiskielellä. Bochumista löytyy kuitenkin yksi pieni teatteri joka näyttää leffansa "OmU", Originalfassung mit Untertiteln, näin ollen James Bond puhui meille sentäs englantia. American Psykon katselin kirpparilta löytämältäni DVD:ltä saksaksi. Alkujärkytyksen jälkeen huulisynkronisoinnin puutteisiin tottui yllättävän nopeasti, mutta ei minusta dubbauksen kannattajaa saa millään.

"Toilette, 50cnt"

En tiedä onko Suomessa tottunut vain liian hyvään, mutta täällä pienistä sekä isommista asioista pitää maksaa. Oli kyseessä sitten majoneesi tahi ketsuppi hampurilaisaterian kanssa, eläintarhan kaukoputki tai julkinen WC, jotain pitää aina maksaa. Myöskin joka ikisellä huoltoasemalla. Tosin siellä homma toimii yleensä niin, että vessakäynti maksaa 70snt, mutta saat rahan syötettyäsi 50snt alennuskupongin, jolla voit ostaa jotain hyvin kalliista huoltoaseman myymälästä. ABC:n toimivuutta ja hintoja tulee äkkiä ikävä, vaikka kuinka olisi kyseistä ketjua vastaan.

Tänään illalla olisi luvassa italialaisen kaverini synttärijuhlat, huomenna mahdollisesti paikallismatkailua sekä prujujen lukemista (ja joka toisen sanan kääntämistä,), ja sunnuntaina päiväretki entiseen pääkaupunkiin, Bonniin. Eiköhän noista aineksista saada vielä ainakin yksi kirjoitus aikaiseksi ennen joululomaa.

Jälkikirjoituksena jouluterveiset lukijoilleni, grazie Luigi!

Nächste Haltestelle: London!

Reissuväsymys ei ole vieläkään hellittänyt, mutta kokeillaan nyt kuitenkin josko sitä saisi tekstiä aikaiseksi. Oikolukua en tosin harrasta tälläkään kertaa, joten pahoitelut madhollisista kijroitusvihreistä.

Viikko sitten viikonloppua tuli vietettyä pitkästä aikaa pelkästään Dortmundissa. Unkarilaiset kaverini halusivat tehdä pienen kotimatkan ruokakulttuurin merkeissä, joten kokkasimme yhdessä Langosia. Kyseessä on siis käytännössä friteerattua pitsataikinaa, jonka päälle lätkäistään oman maun mukaan hapankermaa, valkosipulia sekä juustoa. Hyvin epäterveellistä, rasvaista ja todella hyvää!

 ESN-toiminnassa aktiivisena pyörivä saksalaisopiskelija oli viettänyt oman erasmusvuotensa Islannissa 2010-2011. Innokkaana skeittaajana mies innostui kuvaamaan rullailunsa lisäksi myös normaalia vaihtoelämäänsä hiukan keskivertoa enemmän. Tuloksena oli lopulta n. 300h videomateriaalia, ja kyseisistä pätkistä koottu kokoillan elokuva. Toivottavasti leffa tulee jossain vaiheessa myös yleiseen jakoon netin ihmeelliseen maailmaan, sillä voisin suositella sitä jokaiselle, joka vielä kotisohvillaan miettii kannattaako sitä lähteä vaihtoon vai ei. Trailerin pääsee näkemään täältä.

Keskiviikkona oli siis kyseisen leffan ensi-ilta yliopistolla. Paikalla oli n. 200 vaihtoelämästä kiinnostunutta, ja shampanjavastaanotto teki tilaisuudesta oikein komean. Ilta venähti puolilleöin, ja sänkyyn  pääsin joskus puoli 1 aikoihin.

Torstaina klo 3.00 kello kuitenkin herätti reissaajan, sillä oli aika lähteä Lontooseen! Autossa matkalla kentälle sitä mietti miten näin väsyneenä kykenee tekemään yhtään mitään, mutta tuossa vaiheessa väsymyksestä ei ollut tietoakaan, ainakaan jos otetaan vertailukohdaksi sunnuntai. Aikaisesta lähdöstä johtuen olimme kuitenkin perillä hyvissä ajoin, ja joukkoliikenneseikkailun jälkeen pääsimme hostellille puoliltapäivin. Matkaseurueemme koko oli peräti 15, joten koko porukan organisointi oli välillä melkoista sekasortoa sekä eteneminen hidasta. Kenestäkään emme tosin olisi halunneet luopua, sillä olimme oikein loistavalla porukalla liikkeellä.

Matka-aikaa oli siis torstai, perjantai sekä lauantai. Lauantain ja sunnuntain välisen yön vietimme juna- sekä lentoasemalla, ja saavuimme sunnuntaina aamupäivällä takaisin Dortmundiin. Aikaa oli aivan liian vähän tuon kokoluokan kaupunkiin, mutta jäipähän ainakin kaipuuta reissata kaupunkiin uudestaan. Kolmen päivän aikana ehdimme kuitenkin nähdä kuuluisimmat nähtävyydet, bilettää Lontoon yöelämässä, nauttia pubiruuasta , kävellä aivan liian paljon, harhailla metrolinjoissa. Museoista ehdin nähdä vain natural history museumin. Tämä jäi hiukan kaivelemaan, sillä päiväreissumme etenivät aivan liian hitaasti isosta laumastamme johtuen. Saksan jälkeen Lontoo tuntui myös todella kalliilta, mutta hinnat olivat lopulta "vain" Helsingin tasoa, jos sitäkään.

Tällä kertaa tekstiä ei synny kyllä tämän enempää, mutta jospa muutamat reissukuvat korvaavat kirjainten vähyyttä

Ich denke, wir sind hier ein bisschen nutzlos.

Hyvää perjantaita! Erityisen hyvän tästä aamusta tekee se, että muistin luentoni olleen peruttu juuri ennen yliopistolle lähtemistä, en vasta tyhjään luentosaliin saapuessani kuten tavallisesti vastaavassa tilanteessa.

Viime päivityksen yhteydessä lupailin kertoa jotain karnevaaleista sekä Münchenista, joten mennäänpä suoraan asiaan.

Karnevaalikausi, eli "viides vuodenaika" käynnistyi Kölnissä 11.11 klo 11:11. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vuoden pimeimpään aikaan on haluttu saada hyvä syy piristää ihmisiä ja juhlia iloisissa merkeissä. Joulun aikaan mitään tapahtumia ei juurikaan ole, mutta kuulemma vuodenvaihteessa juhlat ovat melkoisen isot, ja karnevaalikausi huipentuu keväällä Rosenmontagiin ("laskiaismaanantai"). Niissä bileissä toivotetaan myös kevät tervetulleeksi, mutta ei mennä niin kauas vielä.

Köln Hbf

Erasmus-joukkiomme heräsi siis sunnuntaiaamuna luvattoman aikaisin, jotta ehdimme täpötäyteen junaan klo 8:45. Tunsin itseni melkoisen tylsäksi ilman mitään asua, sen verran upeita ja kekseliäitä asuja ihmiset olivat pukeneet päälleen. Jo junamatkasta lähtien tunnelma muistutti kovasti kotoista Wappua; ikähaitari oli todellakin vauvasta vaariin, kaikki olivat erittäin iloisissa (joskin monet myös väsyneissä) tunnelmissa, ja skumppapullot poksahtelivat siellä täällä.

Hyvää wappua?

Ja juhlajuna oli todellakin täynnä, sillä monet epäonniset matkaajat joutuivat keksimään vaihtoehtoisen ratkaisun päästä ajoissa Kölniin, sillä muutaman viimeisen aseman kohdalla ketään ei enää otettu kyytiin. 

Asemalle päästyämme huomasimme melko nopeasti, ettei tänään tarvitse todellakaan juhlia yksin: omaa kävelyreittiä ei pystynyt käytännössä valitsemaan, vaan oli kuljettava ihmisvirran mukana kohti tuomiokirkon aukiota. Ulos päästyämme musiikki raikasi, ja ihmismeri avautui edessämme. Mutta mikäs siinä oli ollessa, aurinko paistoi ja kaikilla oli kivaa! Ympäri kaupunkia oli järjestetty erilaisia musiikkiesityksiä. Näimme mm. hyvin värikkään rumpuryhmän, hollantilaisen katusoittajakulkueen, perässä vedettävän diskon ja perinteistä saksalaista juopotteluhumppaa soittavan nahkahousuporukan.

Rumpuryhmä

Karnevaalit loppuivat itseltäni kuitenkin melko ajoissa, sillä maanantaina täytyi herätä ajoissa. Puoli kahdeksalta olimme kuitenkin silmät ristissä odottamassa ekskursiobussia kohti Münchenia. Kyseessä oli Produktionsplanung und -steuerung - kurssin järjestämä reissu Moisburgissa sijaitsevalle Jungheinrichin tehtaalle. Tuli jälleen huomattua kuinka iso maa Saksa onkaan, 7h bussimatkan aikana maisemat ehtivät muuttua ydinvoimalataustaisista lakeuksista kukkuloihin, pitkiin tunneleihin, sekä jokilaaksoihin. Jopa havumetsää löytyi maisemista jotka muistuttivat hyvin paljon Hervannan valtaväylää.

Rathaus

Saavuimme Müncheniin hyvissä ajoin, joten ilta oli pyhitetty kaupunkiin tutustumiselle ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Brasilialais-japanilainen kaverini ryhtyi vaihtariosastomme oppaaksi, ja kiersimmekin keskustan alueella kamerat kädessä tärkeimmät nähtävyydet melkoisella tahdilla läpi. Lisäksi kävimme tuijottamassa komeinta näkemääni futisstadionia, Allianz-arenaa. Ilta päättyi Saksan kuuluisimpaan kapakkaan, Hofbräuhausiin. Kyseessä on valtava panimoravintola, missä tunnelma muistuttaa hyvin pitkälti Oktoberfestia: humppa raikaa, ruuan kanssa ei turhia hienostella, ja oluet ovat sopivan kokoisia. Sain vihdoin myös eteeni lautasellisen Schweinhaxenia ja hapankaalia!

Lederhosen!

"Hölökyn kölökyn"

Surhaxen

Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, akku ei sallinut salaman käyttöä

Tehdasvierailu seuraavana päivänä oli erittäin mielenkiintoinen. Meidät otettiin lämpimästi vastaan, mutta päivän ohjelma oli erittäin tiukka: noin yhdeksän tunnin ajan luentoja, tehdasvierailua ja case-opiskelua, jonka jälkeen esitelmät omista aiheistamme sekä keskustelua asian ympäriltä. Tässä vaiheessa on hyvä selventää tekstin otsikkoa, sillä ryhmissä työskennellessämme tunsimme brassikaverini kanssa itsemme totaalisen hyödyttömäksi. Reissuporukkamme oli n. 40 henkeä, joista kymmenkunta oli vaihtareita, loput saksalaisia. Reissukieli oli siis luonnollisesti saksa, ja yllättävän hyvin sitä pärjäsi pari päivää ilman englantia. Mutta ongelmat alkoivat kun olisi pitänyt puhua tuotannonohjauksen tarvesuunnittelun merkityksestä, kun trukin etumoduulista asiakkaat haluavat useita erilaisia variaatioita. Ryhmäläisten keskustelussa pysyi juuri ja juuri mukana, mutta turhautuminen on käsinkosketeltavissa kun itse ei kykene sanomaan asiaan mitään, kun ei vain löydy sanoja. "Opiskele, opiskele, opiskele!" - huudan siis itselleni jatkossa pään sisällä. Menoa tehtaalla katsellessani aloin nimittäin tosissani miettiä, josko jälkimmäisen lukukauden pyhittäisi työharjoittelulle. Harjoittelupaikkoja pitäisi kuulemma löytyä suhteellisen helposti ympäri Saksaa, kunhan vain on valmis tinkimään palkasta. Päivästä kuitenkin selvittiin, ja väsynyt seurue oli takaisin Dortmundissa joskus tiistain ja keskiviikon välisenä yönä.

Allianz-arena

Koto-Suomessa oli tällä viikolla ilmeisesti jonkinlainen ruuantuottajien kannanotto kohonneita kuluttajahintoja (sekä toki alhaisia tuottajahintoja) kohtaan. Asiasta en tarpeeksi ymmärrä että pohtisin tässä syitä, mutta elintaso on nykyisessä kotimaassani hyvin pitkälti samalla tasolla kuin siellä pohjoisessakin, mutta ostovoimaa tuntuu köyhällä opiskelijallakin löytyvän huomattavasti enemmän täällä. Usein ruuan hintaeroa ei yksittäisiä tuotteita ostaessa juurikaan mieti, mutta kassalla sitä yllättyy jatkuvasti, kun summa onkin selkeästi pienempi kuin olisi korin painosta voinut päätellä. 

Luettelen tähän kuitenkin jotain yleisiä hintoja, mitkä ovat jääneet mieleen.

Maitolitra: 55snt

400g naudan jauhelihaa (lihatiskiltä, ei vakuumipakattua): n. 2e

500g kanan fileepihvejä (suikalelihaa ei ole näkynyt): 2,5e

0,5l olut (pantin kanssa): 40-80snt.

1,5l mineraalivesi (pantin kanssa): 35-50snt.

Pikakahvi (riittää n. 100 kuppiin): 2,5e

yksittäinen jogurttipurkki: 30snt

Tuore sämpylä leipomossa: 30snt

Valmiiksi viipailtu 150g juustopaketti: 1,5e

Hedelmien kilohintoja en ulkoa muista, mutta ne ovat yleensä samoissa hinnoissa Suomen kanssa. Myös hollantilaiset tomaatit ovat Suomen hinnoissa, mutta lyhemmän matkaamisen vuoksi niissä on vielä makua jäljellä.

Tämä viikonloppu tullee vietettyä Dortmundissa tai korkeintaan jossain lähialueella, sillä ensi viikolla 15 hengen karavaani suuntaa kohti Lontoota! Palaillaan kirjoittelun pariin siis tuon reissun jälkeen.

Kenn dein Limit.

Kirjoittajaan on näemmä iskenyt laiskuus, kun päivitystahti on venähtänyt pariin viikkoon. Mutta ei nyt kuopata tätä hanketta kuitenkaan vielä, ainakin on enemmän kerrottavaa.

Heja heja BVB!

Lokakuun loppupuolella pääsin käymään ensimmäistä kertaa futiksen merkeissä Signal Iduna Parkilla. Otteluna oli tosin 3. Bundesligaa, vastakkain BVB U23 sekä Hansa Rostock. Sarjatasosta huolimatta tunnelma stadionilla oli erittäin kohdallaan. Siitä pitivät äänekkään kotikatsomon lisäksi muutama tuhat vierasfania, jotka olivat reissanneet pitkän matkan, ja päättivät nauttia aurinkoisesta, mutta hyytävän kylmästä syyspäivästä stadionilla. Herkullinen Glühwein lämmitti, mutta brassikaverini valittelivat katsomon kylmyyttä siihen malliin, että jo puoliajalla siirryimme kampusalueen kuppilaan katsomaan oikean BVB:n pelaamista. Ehkä ihan hyvä näin, sillä ottelu stadionilla päättyi kuulemma todella unettavan ottelun jälkeen 0-0 - tulokseen. Seuraavalla kerralla sitten oikean ottelun merkeissä katsomoon!

Urpo

Halloween on täällä suunnalla huomattavasti näkyvämpi juhla kuin Suomessa. Omalle ovelleni "Süßes oder Saures" - huutelevia kersoja ei eksynyt, mutta yliopistolla oli vaihtariurani suurimmat bileet. Neljä isoa telttaa, joissa kussakin eri tyylilajia soittava DJ. Teeman mukaan juhlijat olivat toki pukeutuneet naamiaisasuihin. Kotiin päästyäni iski tosin lievä järkytys, kun tajusin etteivät naamamaalini tahtoneetkaan irrota niin helposti. Hankaamalla saa kuitenkin ihmeitä aikaan, ja näin punasilmäinen matkaaja pääsi aloittamaan reissun kohti Dresdeniä.

Keskellä oleva torni ei kuulemma ollut ydinvoimala

Ideana oli siis tehdä pienimuotoinen TTY-tapaaminen Dresdenissä. Vähiä ropojamme säästääksemme päätimme kaverini kanssa käyttää kimppakyytipalvelua. Homma toimii siis siten, että yksinäiset kuljettajat ilmoittavat ajoreittinsä, aikataulunsa ja hintansa, ja halukkaat kyytiläiset voivat varata itselleen paikkoja autosta. Pääsimmekin näin erittäin vaivattomasti vaakasuunnassa halki koko Saksan alle viidessä tunnissa. Kiitokset hyvälle kuskille sekä nopeusrajoituksettomalle Autobahnille. Ainakin omalle kohdallemme osuneet kuskit olivat erittäin mukavia ja turvallisen tuntuisia, joten voin suositella palvelua muillekin.

Frauenkirche entisöitynä

Dresdeniä täytyy kyllä hiukan hehkuttaa; upea paikka! Kaupunki on kokoluokaltaan aikalailla Dortmundin luokkaa, noin puoli miljoonaa asukasta. Elbe jakaa kaupungin Altstadtiin sekä Neuestadtiin. Altstadt  on täynnä todella kauniita vanhoja rakennuksia, ja historiallista tunnelmaa. Tai rakennusten vanhuudesta voidaan olla montaa mieltä, sillä sodan jälkeen suurin osa rakennuksista oli muruina pitkin katuja, mutta taitavan entisöinnin jäljiltä alue näyttää todella komealle.

Neuestadt toi itselleni mieleen Berliinin tai Amsterdamin. Paljon pieniä kauppoja, kahviloita sekä baareja, hienoja taiteellisia yksityiskohtia, sekä persoonallisen näköistä väkeä polkupyörineen. Dresden oli kakkosvaihtoni vaihtokaupunkia valitessani, ja hiukan jäi kaivelemaan että tulikohan tehtyä väärä valinta. Mutta ehkäpä se ruoho on vain vihreämpää aidan toisella puolella, ja toki olen erittäin tyytyväinen myös omaan kotikylääni.

Yksi Elben varrella olevista linnoista

Normaali arkielämä täällä alkaa muistuttaa hyvin pitkälle opiskeluja Tampereella. Luentoja, harkkatöitä, läksyjä, silloin tällöin bileitä, ja aina vain pimenevä syksy. Sen tarkempaa kerrottavaa noista ei oikein tahdo siis löytyä, joten mitä sitä väkisin yrittämäänkään. Viikonloppuna olisi luvassa kuitenkin karnevaalit Kölnissä, ja ensi viikon alussa PPS-kurssin puitteissa ekskursio Müncheniin Jungheimrichin tehtaalle. Jospa noiden reissujen jälkeen tänne ilmestyisi jälleen lisää tekstiä.

Herkkua on siinä monenlaista!