Ich denke, wir sind hier ein bisschen nutzlos.

Hyvää perjantaita! Erityisen hyvän tästä aamusta tekee se, että muistin luentoni olleen peruttu juuri ennen yliopistolle lähtemistä, en vasta tyhjään luentosaliin saapuessani kuten tavallisesti vastaavassa tilanteessa.

Viime päivityksen yhteydessä lupailin kertoa jotain karnevaaleista sekä Münchenista, joten mennäänpä suoraan asiaan.

Karnevaalikausi, eli "viides vuodenaika" käynnistyi Kölnissä 11.11 klo 11:11. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vuoden pimeimpään aikaan on haluttu saada hyvä syy piristää ihmisiä ja juhlia iloisissa merkeissä. Joulun aikaan mitään tapahtumia ei juurikaan ole, mutta kuulemma vuodenvaihteessa juhlat ovat melkoisen isot, ja karnevaalikausi huipentuu keväällä Rosenmontagiin ("laskiaismaanantai"). Niissä bileissä toivotetaan myös kevät tervetulleeksi, mutta ei mennä niin kauas vielä.

Köln Hbf

Erasmus-joukkiomme heräsi siis sunnuntaiaamuna luvattoman aikaisin, jotta ehdimme täpötäyteen junaan klo 8:45. Tunsin itseni melkoisen tylsäksi ilman mitään asua, sen verran upeita ja kekseliäitä asuja ihmiset olivat pukeneet päälleen. Jo junamatkasta lähtien tunnelma muistutti kovasti kotoista Wappua; ikähaitari oli todellakin vauvasta vaariin, kaikki olivat erittäin iloisissa (joskin monet myös väsyneissä) tunnelmissa, ja skumppapullot poksahtelivat siellä täällä.

Hyvää wappua?

Ja juhlajuna oli todellakin täynnä, sillä monet epäonniset matkaajat joutuivat keksimään vaihtoehtoisen ratkaisun päästä ajoissa Kölniin, sillä muutaman viimeisen aseman kohdalla ketään ei enää otettu kyytiin. 

Asemalle päästyämme huomasimme melko nopeasti, ettei tänään tarvitse todellakaan juhlia yksin: omaa kävelyreittiä ei pystynyt käytännössä valitsemaan, vaan oli kuljettava ihmisvirran mukana kohti tuomiokirkon aukiota. Ulos päästyämme musiikki raikasi, ja ihmismeri avautui edessämme. Mutta mikäs siinä oli ollessa, aurinko paistoi ja kaikilla oli kivaa! Ympäri kaupunkia oli järjestetty erilaisia musiikkiesityksiä. Näimme mm. hyvin värikkään rumpuryhmän, hollantilaisen katusoittajakulkueen, perässä vedettävän diskon ja perinteistä saksalaista juopotteluhumppaa soittavan nahkahousuporukan.

Rumpuryhmä

Karnevaalit loppuivat itseltäni kuitenkin melko ajoissa, sillä maanantaina täytyi herätä ajoissa. Puoli kahdeksalta olimme kuitenkin silmät ristissä odottamassa ekskursiobussia kohti Münchenia. Kyseessä oli Produktionsplanung und -steuerung - kurssin järjestämä reissu Moisburgissa sijaitsevalle Jungheinrichin tehtaalle. Tuli jälleen huomattua kuinka iso maa Saksa onkaan, 7h bussimatkan aikana maisemat ehtivät muuttua ydinvoimalataustaisista lakeuksista kukkuloihin, pitkiin tunneleihin, sekä jokilaaksoihin. Jopa havumetsää löytyi maisemista jotka muistuttivat hyvin paljon Hervannan valtaväylää.

Rathaus

Saavuimme Müncheniin hyvissä ajoin, joten ilta oli pyhitetty kaupunkiin tutustumiselle ilman sen suurempaa suunnitelmaa. Brasilialais-japanilainen kaverini ryhtyi vaihtariosastomme oppaaksi, ja kiersimmekin keskustan alueella kamerat kädessä tärkeimmät nähtävyydet melkoisella tahdilla läpi. Lisäksi kävimme tuijottamassa komeinta näkemääni futisstadionia, Allianz-arenaa. Ilta päättyi Saksan kuuluisimpaan kapakkaan, Hofbräuhausiin. Kyseessä on valtava panimoravintola, missä tunnelma muistuttaa hyvin pitkälti Oktoberfestia: humppa raikaa, ruuan kanssa ei turhia hienostella, ja oluet ovat sopivan kokoisia. Sain vihdoin myös eteeni lautasellisen Schweinhaxenia ja hapankaalia!

Lederhosen!

"Hölökyn kölökyn"

Surhaxen

Pahoittelen kuvien surkeaa laatua, akku ei sallinut salaman käyttöä

Tehdasvierailu seuraavana päivänä oli erittäin mielenkiintoinen. Meidät otettiin lämpimästi vastaan, mutta päivän ohjelma oli erittäin tiukka: noin yhdeksän tunnin ajan luentoja, tehdasvierailua ja case-opiskelua, jonka jälkeen esitelmät omista aiheistamme sekä keskustelua asian ympäriltä. Tässä vaiheessa on hyvä selventää tekstin otsikkoa, sillä ryhmissä työskennellessämme tunsimme brassikaverini kanssa itsemme totaalisen hyödyttömäksi. Reissuporukkamme oli n. 40 henkeä, joista kymmenkunta oli vaihtareita, loput saksalaisia. Reissukieli oli siis luonnollisesti saksa, ja yllättävän hyvin sitä pärjäsi pari päivää ilman englantia. Mutta ongelmat alkoivat kun olisi pitänyt puhua tuotannonohjauksen tarvesuunnittelun merkityksestä, kun trukin etumoduulista asiakkaat haluavat useita erilaisia variaatioita. Ryhmäläisten keskustelussa pysyi juuri ja juuri mukana, mutta turhautuminen on käsinkosketeltavissa kun itse ei kykene sanomaan asiaan mitään, kun ei vain löydy sanoja. "Opiskele, opiskele, opiskele!" - huudan siis itselleni jatkossa pään sisällä. Menoa tehtaalla katsellessani aloin nimittäin tosissani miettiä, josko jälkimmäisen lukukauden pyhittäisi työharjoittelulle. Harjoittelupaikkoja pitäisi kuulemma löytyä suhteellisen helposti ympäri Saksaa, kunhan vain on valmis tinkimään palkasta. Päivästä kuitenkin selvittiin, ja väsynyt seurue oli takaisin Dortmundissa joskus tiistain ja keskiviikon välisenä yönä.

Allianz-arena

Koto-Suomessa oli tällä viikolla ilmeisesti jonkinlainen ruuantuottajien kannanotto kohonneita kuluttajahintoja (sekä toki alhaisia tuottajahintoja) kohtaan. Asiasta en tarpeeksi ymmärrä että pohtisin tässä syitä, mutta elintaso on nykyisessä kotimaassani hyvin pitkälti samalla tasolla kuin siellä pohjoisessakin, mutta ostovoimaa tuntuu köyhällä opiskelijallakin löytyvän huomattavasti enemmän täällä. Usein ruuan hintaeroa ei yksittäisiä tuotteita ostaessa juurikaan mieti, mutta kassalla sitä yllättyy jatkuvasti, kun summa onkin selkeästi pienempi kuin olisi korin painosta voinut päätellä. 

Luettelen tähän kuitenkin jotain yleisiä hintoja, mitkä ovat jääneet mieleen.

Maitolitra: 55snt

400g naudan jauhelihaa (lihatiskiltä, ei vakuumipakattua): n. 2e

500g kanan fileepihvejä (suikalelihaa ei ole näkynyt): 2,5e

0,5l olut (pantin kanssa): 40-80snt.

1,5l mineraalivesi (pantin kanssa): 35-50snt.

Pikakahvi (riittää n. 100 kuppiin): 2,5e

yksittäinen jogurttipurkki: 30snt

Tuore sämpylä leipomossa: 30snt

Valmiiksi viipailtu 150g juustopaketti: 1,5e

Hedelmien kilohintoja en ulkoa muista, mutta ne ovat yleensä samoissa hinnoissa Suomen kanssa. Myös hollantilaiset tomaatit ovat Suomen hinnoissa, mutta lyhemmän matkaamisen vuoksi niissä on vielä makua jäljellä.

Tämä viikonloppu tullee vietettyä Dortmundissa tai korkeintaan jossain lähialueella, sillä ensi viikolla 15 hengen karavaani suuntaa kohti Lontoota! Palaillaan kirjoittelun pariin siis tuon reissun jälkeen.