lauantai 6. lokakuuta 2012

Niederländisch ist keine Sprache, sondern eine Halskrankheit

Lokakuun ensimmäinen viikko oli omalla kohdallani lomailuviikko, sillä luentokausi alkaa ensi viikolla. Päätimme muutaman kaverini kanssa nauttia Semesterticketin tuomasta vapaudesta ja reissasimme rajan yli Hollantiin. Saksalainen junamme kuskasi meidät Enschedeen, jossa vaihdoimme hollantilaiseen junaan. Junailu Hollannissa on edullista päivälippua käyttäen. Kahden hengen päivälippu kustansi vain 32e etukäteen ostettuna, ja kyseisellä lipulla sai ajella niin paljon kuin istumalihakset kestävät päivän ajan. Lisäksi junassa oli käytössä ilmainen langaton verkko, joka VR:sta poiketen jopa toimi erittäin hyvin. Mutta mainostus sikseen, sillä saavuimme puolen päivän jälkeen Amsterdamiin.

Amsterdamin kanaalia
Oikeastaan ensimmäistä kertaa koko Saksassa asumisen aikana tunsin oloni turistiksi. Amsterdam oli nimittäin jotain täysin muuta kuin Saksan kaupungit. Joka puolella vanhoja hienoja rakennuksia, todella paljon turisteja, liikennekaaosta säännöistä välittämättä, kanaaleja, ja polkupyöriä joka puolella. Hostelli löytyi melko helposti, ja toki matkustamistamme helpotti seurueeseemme kuuluneet hollantilaiset; kiitokset Rowin ja Kim! Toisin kuin Saksassa, Amsterdamissa kaikki puhuivat myös erittäin hyvää englantia, joten kielimuuria ei  juurikaan ollut.

Tärkeitä ohjeita latinaksi

Kaupungintalo



Vietimme Amsterdamissa vain kaksi päivää, mutta ainakin itselleni se oli riittävä aika. Hieno paikka poiketa, mutta en haluaisi asua tuolla. Ehdimme nähdä kuitenkin paljon hienoa arkkitehtuuria, isot markkinat, todella upean taidemuseon jonka suurimpana vetonaulana olivat Rembrantin maalaukset, kidutusvälinemuseon, punaisten lyhtyjen alueen iljettävine kuolaavine turisteineen, ja imelä katku oli tunnusomainen haju koko kaupungille. Sen enempää ottamatta kantaa, ymmärrän monen paikallisen mielipiteen, kun he haluaisivat rajoittaa kaupungin turismia; se kun keskittyy luvattoman paljon kannabiksen ja ilotyttöjen ympärille.

Pyörämies hostellin yllä

 De Nachtwacht
Torstaina päätimme vierailla vielä Rotterdamissa. Kaupunki oli todella erilainen verrattuna Amsterdamiin, ja rakennukset olivat todella uusia. Tähän oli toki syynä saksalaisten pommitukset toisen maailmansodan aikana.   Toinen huomionarvoinen piirre Rotterdamista oli maahanmuuttajien määrä; syntyperäisiä hollantilaisia ei liiemmin näkynyt koko kaupungissa. Liikuimme kaupungissa vain kävellen, joten itseäni ja ennen kaikkea logistiikkaa opiskelevaa kaveriani kiinnostanut konttisatama jäi tällä kertaa näkemättä. Kyseisen kaupungin kautta kun tavaraa liikkuu melkoisen paljon.

Rotterdamin rantaviivaa

Isot firmat haluavat isot mökit

Saari keskellä kaupunkia

Aurinko paistoi!
Hollannin kieli on hyvin mielenkiintoista. Tuntuu että siihen on sekoittunut saksaa, ruotsia, englantia sekä hiukan ranskaa. Ja koko sekasotku on koristeltu karmeilla kurkkuäänteillä. Tekstistä sai kuitenkin yllättävän hyvin selvää, mutta varsinkin puhe normaalilla nopeudella on jotain täysin käsittämätöntä. Lisäksi olen ehtinyt täällä kritisoimaan saksalaisten ruokatottumuksia, mutta kyllähän hollanti pistää astetta paremmaksi. Rasvakeitin on kovassa käytössä, ja lisäksi täytetyt patongit tekevät hyvin kauppansa. Mutta ilmeisesti tästä johtuen joka puolella oli vain kansainvälistä keittiötä tarjolla.

Manhattan Rotterdamissa
Kotimatkan jälkeen oli yllättävän miellyttävää kuulla saksaa. Lisäksi parin päivän kyläilyn jälkeen Hacheney tuntuu entistä enemmän kodilta. Englannin puhuminen pitäisi jättää nyt vähemmälle, sillä ensi viikolla opinnot alkavat, ja silloin vain yksinkertaisesti täytyy pärjätä saksalla. Ongelmia on varmasti luvassa, mutta eiköhän niistä selvitä. Parturikäyntikin onnistui täysin kivuttomasti ja pystyin jopa juttelemaan parturineidon kanssa saksaksi, joten eiköhän opiskelukin suju.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti